Vaipparalli ja muita ylikierroksia

Tadaa! Tätä on odotettu! KAUAN ja innolla. Välillä lievällä epäuskollakin. Äkkiseltään vois ajatella, että pyykkikoneen asentaminen toimintakuntoon on ihan pala kakkua, eikö? Tarvitaan sähköä, vesi- sekä poistoletku. Mutta nyt ollaan kehitysmaassa, joten matkassa oli monta mutkaa. Vesi EI ensinnäkään tule paineella, mikä johtaa siihen, että koneet täyttyy äärimmäisen hitaasti ja pesuainetta jää helposti lokeroon. Ja se on asia jolle ei kerta kaikkiaan voi mitään. Suoraan hanasta ei tule lämmintä vettä lainkaan, enkä ole vakuuttunut, että koneet lämmittäisi veden riittävän kuumaksi vaippojen pesua ajatellen. Mutta tilanne on mun valvovan silmän alla. (Josta on suuri hyöty koska mulla on valtava tietämys kaikesta tekniikasta ja LVI-puolesta sekä kestovaippailusta yleensäkin) Joka tapauksessa… Viimeinkin ne pyykkikoneet toimii ainakin melkein täydellisesti. Niinpä laitettiin pyllyt kestovaippojen suojiin! Siis aivan ihanaa! Vaipat otettiin vastaan SUURELLA kiitollisuudella ja innostuksella. Olin erittäin iloinen kun katsoin näiden naisten kasvoja, sitä kuosien ihastelua ja niitä iloisia hymyjä. Se kiitoksen määrä mitä tuli… Sanoinkuvaamatonta <3 Kiitos vielä teille kaikille naisille, jotka olitte mukana toteuttamassa tätä hyvää tekoa. Toivoisin, että voisitte nähdä tämä kiitollisuuden ja ilon jota sain täällä todistaa! ASANTE SANA <3 Olkaa ylpeitä itsestänne J

Kiitos Jenni <3 Siinä taittuu kuosit osaavissa käsissä...

Ja tässä puolestaan vähän vähemmän osaavissa....

Kiitokset myös tälle taiturille :)

Josko jatkossa vähän vähemmän näitä.... (Tämän kasan hinta oli n. 75€ jos oikein muistan)

Ja tilalle vähän enemmän näitä.

Hankin vaipoille säilytysmekanismin ja pyrin tekemään kaiken mahdollisimman helpoksi. Haluamme, ettei tämä ole hetken huuma ja siihen todellakin uskon. Olen nyt useisiin kertoihin opastanut kuinka vaippoja käytetään ja pestään. (Minähän se lapsettomana tiedän mistä puhun!) Ja ainakin äkkiseltään sanoisin, että käyttö ja liotuspuoli hoituu hyvin. Pyykkikoneet siis toivon mukaan pesee puhtaaksi asti. Kuivatuskaan ei ole näillä helteillä ongelma. Sadekausi on eri asia, mutta onneksi koneissa näytti olevan kunnon kuivatusmahdollisuus. Hyvä kanadalaiset. ;) Aluksi naiset hieman arasteli vaippojen laittoa. Mutta jo seuraavana päivänä sain todeta, että vaipat todellakin olivat käytössä ja tarvetta olisi uudelle vaippakuormalle ja harkkahousuille (jotka on suurta huutoa!) Vauvalassa on kuitenkin yli 20 pienokaista, joten kylläpä niitä kuluukin! Noh, uuden kuorman osalta on pieniä suunnitelmia jonnekin kevään korvalle. Katsotaan, katsotaan.

Näin saadaan pysymään vaipat järjestyksessä. :)

Tällä viikolla Mograssa kävi myös ravitsemustyöntekijöitä punnitsemassa kaikki vauvalan muksut! Luvassa voisi olla pientä sponsoroitia äidinmaidonkorvikkeiden muodossa paikallisen sairaalan taholta. Lisäksi paikalle pömähti oikein mukava amerikkalainen vapaaehtoistyöntekijä. Päätettiin ulkoiluttaa vauvoja kun kerran oli kaksi reipasta käsi-jalkaparia. Otettiin pienet vauvat selkään sekä toiset mokomat rattaisiin ja lähdettiin kävelylle. Oli erittäin mukavaa ja pienokaiset ihastuksissaan. Jossain vaiheessa väsymys otti jokaisesta ylivallan. Mutta oltiinpa näky J Kaks mzungua hikoilee hillittömässä helteessä neljän paikallisen pienokaisen kanssa. Juomatauko oli tarpeen, joten käytiin tämän tytön asunnolla koko lauman voimin. Siinä kun käpsyteltiin hikikarpalot otsalla takaisin niin naureskeltiin niille fleecevilteille, jotka vauvoille olisi pitänyt pukea KAIKEN muun lisäksi. LÄMMIKKEEKSI tietenkin.  Me lähinnä riisuttiin ylimpiä kerroksia pois ennen lähtöä. Ja tässä on muuten asia jota en opi ymmärtämään. Vauvat ylipuetaan niin että ne hikoilee koko ajan. Toppavaatteita sisällä, villapaitoja, todellista kerrospukeutumista ja fleecehuopia, vaikka mittari näyttää + 30 Cº!? Mutta se on tässä kulttuurissa niin syvällä, että näitä tuulimyllyjä vastaan onkin melko uuvuttavaa taistella. Näin on heille opetettu ja siinä pysytään. Piste. Siinäpä on kuulkaa länsimaisen mirkun turha naputtaa, että mitä ihmettä tämä on? Mä tyydyn vain vauvoilta riisumaan ylimääräisiä kerroksia pois ja kuivaan hikikarpalot päästä. Oon kyllä miettiny, että voisin vielä yrittää asiasta puhua ja kantaani perustella. Ehkä voisin vetää sairaanhoitaja/terveydenhoitaja-kortin esiin. ;) Mutta noh, Tuija teki samaa työtä VUODEN ja edelleen näiden kaikkien vaatteiden lisäksi on tarpeellista käyttää LÄMPÖPUHALLINTA, ettei piltit palellu.

Joseph testaa harkkahousuja

Jokainen punnittiin ja kaikilta mitattiin olkavarren ympärys. Terveydenhoitaja tykkää tästä :)

Vielä muutakin kuin vaippoja ja Mograa. Olin viime lauantaina niin kuollut perjantain ilottelusta, että kapusin sängystä ylös vasta kolmelta hieman tutisten. Luulin, että tähän se mun eloni sitten jää. Mutta ei. Heräsin eloon kunnolla vasta sunnuntaina, hissun kissun tokikin. Mutta kyllä kenen tahansa naama ois muuttunu harmaasta takaisin normaalin valkoiseksi kun saa juoda aamukahvia (PALJON!) kauniin aurinkoisessa säässä värikkäässä puutarhassa kera ihanan brunssin. Nautin. Siitä sai kosolti puhtia uuden viikon aloitukseen J Ja tämä viikko menikin melkoisella haipakalla tämän vaipparallin kanssa.

Avokonttorimme

Kera kahvin ja kukkien

Kannussa puhdasta vettä ;)

NAMS!

Uusi tuttavuus: Lichi.

HEERKKUA!

Katse ylös :)

Polte luontoon ja safarille roihuaa vahvana sisällä. Siispä onnittelin itseäni siitä, että olen vielä alle kolmekymppinen ja oho, varasin 3 päivän telttailusafarin Masai Maraan. Ei hajuakaan millaisia TOISIA IHMISIÄ sinne lähtee mukaan. Tästä voi siis tulla todellinen seikkailu, kuten safareista aina. Joulun aikaan olikin puhetta, että jokaisella safarilla on oma tarinansa. Mikä se on tällä kertaa, se jää nähtäväksi. Kettu kuittaa ja kumartaa. 

-elsa