Heja Sverige!

Bästä passagerare... Välkomna ombord. Sillä nyt on loistava aika mennä Ruotsin mantereelle tukka tötteröllä. Matkaan lähdettiin siis kolmen koplalla tavoittelemaan ruotsalaista muotitietoutta, sivistystä, nuuskaa ja kuninkaallisia matkamuistoja. Ja kyllä se vaan on faktahomma, että vyölaukku alkaa olla taas pop, uskokaa pois. :) Oma jäi valitettavasti kotiin, mutta onneksi ruotsalaiset toivat kauniiseen katukuvaansa tuon maailman parhaan turistin lisävarusteen.

Mitään kulttuuripläjäystä ei matkasta tavoiteltu, vaan rehellisyyden nimissä lähinnä shoppailimme ja etsimme sopivia kahviloita. Gamla Stanin kaduilla kuljettiin ristiin rastiin ja ostettiin tuliaiskrääsää. Kaupunginosa on kyllä erittäin viehättävä taloineen, mutta suttuinen sää ei tehnyt sille varsinaisesti oikeutta. Hannu Hanhien maassa kun ollaan, niin sadepisarat ropsahti alas taivaalta aina juurikin silloin kun istuimme höyryävien kahvikuppien ääressä. :) Tai toisinaan ei niin höyryävien...

Ikkunaluukut <3

Pakollinen Ruotsin lippu :D

Matkakumppanit... Edestä päin oli turha ottaa kuvia ku molemmat oli heti ns. sian silimillä X)

Iltaisin istuttiin lähipubiin nimeltä Queens Head ja nautittiin tumman oluen kuohuista. Sinänsä hyvä ratkaisu, sillä hotellihuoneemmehan oli armolliset 5 neliömetriä kerrossänkyineen. :) Mutta hyvin sovittiin sulassa sovussa ja pakarat yhteen paukkuen kun pyllisteltiin tavaroita laukuista. Kaiken kaikkiaan halpishuoneemme oli erinomainen ja yleiset suihkutilat enemmän kuin asialliset. Edes hotellivieraissa ei ollut toisia ihmisiä.

Mukanahan oli myös yksi vanha tuttu....

...nimeltä Bagon. Joka tässä hieman flirttailee toiselle naiselle... 

Kulttuuripuolelta turistisuoritettiin Vasa-laiva (juuri sopivasti vesisateen sattuessa). Muistan kun ala-asteella kuulin ensimmäisen kerran ko. botskista ja sillon jo aattelin että tuohan pitää nähdä ja nyt näin. :) Marssin museoon pettymykseen valmistautuneena, mutta enpä tosiaan joutunut pettymään, vaan ennemmin olin lentää puoni päälle! Vasa-laiva komeudessaan oli erittäin vaikuttava ja saatiin kulutettua aikaa 2,5 tuntia, kun kierreltiin museon joka kolkka. (Ja yhdellä meistä oli koko ajan nälkä) Museokaupassa tietenkin shoppailtiin asiaan kuuluvat tuliaiset. :D

Yli 300 vuotta meren mudassa ja silti tuossa kunnossa.. Ei huono :)

Yhteneväistä näköä? :D

Ja Ruotsihan on kuuluisa kuninkaallisistaan, joten tokikin menimme moikkaamaan Vickania ja Danielia ym. silmäätekeviä. Hintsusti oli kuninkaallisia residenssissä paikalla, mutta tassuteltiin onnellisina huoneesta toiseen loistokuutta ihastellen. Kuvia ei saanu ottaa enkä tohtinut sortua sellaiseen rikkeeseen... Muutenkin tuli jo meidän poppoolle sanomista kun yks koski ovenpieleen ja minä satuin riisumaan korkokengät hetkeksi. Okei, arvolle sopivaa ei toki ole kuljeskella ihan paljasjaloin kuninkaallisilla lattioilla. Teimme myös kuninkaallisia ostoksia superhintavasta kaupasta. Maltoin ostaa kuninkaalliset tulitikut, koska ne oli -50 % :D

Nähtyvyydet jäi siis hieman vähälle ja kukkaroa kevennettiin shoppailemalla. Loppuviimein mulla ei kyllä jääny käteen kuin kaks paitaa ja laukku (Esprit -50%) + tuliaiset. Ja koskahan olen melkoinen Nuuskapeke, niin (räjähdyspisteessä olevaan) laukkuun tungettiin myös yks tornillinen nuuskaa. Terveisiä vaan töihin nuuskasta vieroituksen asiantuntijoille ja tukijoille.

Reissu oli kaikin puolin hyvin onnistunut ja niskat kipeät matkan jälkeen. Yks parhaimpia puolia kun oli ne kaikki ilmaiset nähtävyydet katukuvassa. Sinkkunaiselle sopivaa ajankulua ;)

Nyt vois sanoa että välkomna åter ja loppuun vielä kuvasadetta :)

Soitin kotiin. Ei vastausta. *hmph*

-elsa

We found love

Marjut ystäväni blogista bongasin tämän videon joka kosketti mua. Siispä päätin laittaa jakoon.

-elsa

Yhteistyön hedelmiä

Melkoinen radiohiljaisuus takana, eikä edes välttämättä riittävän hyvästä syystä. Tarinaa jäi kuitenkin kerrottavaksi, joten en voinut olla kirjoittamatta. Piti vain kerätä voimia, että saa taas synnytettyä tekstiä. Mutta kuten moni tietää palasin Suomeen 8.5 aamusella ja sitten hässäköitiinkin kunnolla. Muutettiin kotiin, palattiin töihin, kärsittiin kovasta kulttuurishokista… ja katkaistiin se solisluu. (Ihanasti passiivissa kirjoitettuna kaikki ;) ) Eli kaksi päivää ehdin tehdä töitä, kunnes työmatka loppui kuin kananlento. Eli toisin sanoen tämä kana lensi polkupyörän sarvien yli olkapää edellä asfalttiin ja solisluu napsahti kahtia. Pää sentään säilyi ehjänä, vaikka kypärä koristaakin kaupan hyllyä… Siispä kipulääkitys kohdilleen ja sohvan nurkkaan könöttämään kolmeksi ja puoleksi viikoksi. Tuli siinä samalla kyllä pötkötettyä auringossakin toisen sairaslomalaisen kanssa ja paranneltiin itteämme luonnon menetelmin. ”Oltiin kuultu”, että kaikki vaivat paranee kun koskee sormella vasenta solisluuta. Ei se kyllä toiminu mutta kaikkea kannattaa kokeilla. J

Mutta palataan vielä Afrikkaan, Kenian kuumuuksiin ja Asanten proggiksiin. Eli mun viimeinen kuukausi Keniassa oli kiireinen. Amerikkalainen Erin teki myös vapaaehtosityötä Mograssa Choose to invest –organisaation kautta ja halusi järjestää Mogran lapsille paikan jossa leikkiä. Ei mitään pientä nurkkaa, vaan kunnon leikkikentän! Toki lähdin innolla mukaan auttamaan ja Asanten muut silmäätekevät oli samaa mieltä; lasten leikin tärkeyttä ei voi sivuuttaa.

Aluksi ideoitiin, selattiin nettiä ja tutkittiin mitä Mogralla olisi omasta takaa. Löytyi muutama autonrengas ja pölkky, jotka päätettiin hyödyntää. Sitten laskettiin rahoja, kysyttiin tarjouksia, mitä saataisiin mihinkin hintaan ja viilattiin pilkkua sekä budjettia sataan kertaan.  Pyöristettiin ja lavennettiin. Suomalainen säästäjä stressasi, että riittääkö rahat suunnitelmien laajentuessa. Amerikkalainen huolehti siitä, että Atlantin toiselta puolelta saatiin roposia liikkeelle niin paljon, että kaikki haluamamme saatiin hankittua. Loppu viimein tiukan suunnittelun jälkeen, kaikki oli viittä vaille valmiina. Ja paine valtava, sillä molemmilla meillä yhteistyökumppaneilla häämötti lähtö… Tuumasta toimeen ja niin lähdettiin ostamaan käytettyjä renkaita, maalia ja ketjua ym. Mogran miehet auttoi meitä ostosten tekemisessä ja lapset ilakoi meidän kanssa renkaita pesten. Seuraavaksi renkaat maalattiin kirkkain värein, monena päivänä ja yhdessä tuumin. Ja pari vaatekertaa meni sen jälkeen roskiin kun oltiin molemmat kuin parhaimpiakin maalarimestareita. Siinä oli paikallisilla ihmettelemistä, kun kaksi NAISTA touhuaa maalisutien ja tärpätin kanssa :D Maalin ja tärpätin haju huimasi päätä ja uteliaita nassikoita hätisteltiin pois kärystä. Ja kyllä niillä pienillä olikin mukavaa seurata tapahtumia! Meidän maalatessa renkaita, lapset kurkki ikkunoista ja meillä oli hieman työtä pitää pikkuiset sormet ja tassut irti kirkkain värein maalatuista renkaista. J Työhön tuhrattiin paljon tunteja, mutta se oli erittäin antoisaa puuhaa.

Tästä lähdettiin, 40 rengasta valmiina pesuun.

Sitten pohjustettiin kaikki ennen maalausta.

Melkoista väriterapiaa :)

Urakka melkein valmis. Ihana Erin <3

Saimme hankittua ”ammattitaitoisen” tekijän, joka lopulta muutaman päivän aikana loihti renkaista leikkitelineitä hiki hatussa huhkien  ja hammasta yhteen purren. Lisäksi toiselta firmalta tilattiin uskomattoman kaunis leikkiyksikkö lapsille liukumäkineen, telineineen ja siltoineen. Urakoitsija oli kerta kaikkiaan mahtava ja ammattitaitoinen mies! Hän teki nimittäin asioita joista ei ollut edes aiemmin sovittu, ja ilman mitään lisäkorvauksia. Ja voitteko kuvitella. Kaikki oli kasassa 5.5 ja testaamaan oltais päästy 6.5, mutta voihan itkevä taivas… Vettä tuli ku saavista kaatamalla, joten multa jäi se riemu näkemättä. L 7.5 en enää Mograan ehtinyt, sillä silloin panikoin pakkailujen kanssa, tuhlasin hätäpäissäni viimeiset shillingit, vuodatin vähän kyyneliä ja halasin lapset ja aikuiset. Silti olin erittäin onnellinen ja huojentunut, että ehdin nähdä leikkikentän valmiina. Molemmilla meillä, mulla ja Erinillä oli itkussa pidättelemistä, niin tyytyväisiä me oltiin tästä "sormenjäljestämme". Asante ry:n jäsenmaksujen ansioista pystyttiin ihan sievoisella summalla osallistumaan tähän! 1/3 rahoista tuli siis meiltä, asantelaisilta! HYVÄ MEIDÄN JOUKKUE! Aatelkaapa missä olette olleet mukana? J

Moottoripyörän runko

Tässä tulossa upea ja ihanan värikäs leikkiyksikkö lapsille :)

Onneksemme leikkikentän keinut ehdittiin koekäyttää ennen mun ja Erinin lähtöä. HUOM! Kauniin väriset keinut siis tuotiin Nairobiin Seinäjoelta saakka! Ja voi sitä riemua!! Osa lapsista ei ollut varmaan koskaan kokeillut keinumista, joten vuoroa jonotettiin malttamattomana, vauhdin ottamista haettiin näppituntumalla ja läheltä piti –tilanteet opetti lapsille, että keinujen edestä ei parane kulkea katsomatta. Tutinan näki vasemman jalan asennosta, sekä levottomasta painon siirtämisestä puolelta toiselle. Ja iloa, naurua ja huutoa riitti kuin pienessä kylässä. Osalle keinuminen oli vähän liiankin jännää, mutta varmasti nekin pienokaiset siihen tottuu. Harjoitus tekee tässäkin mestarin. ;)

Ensimmäisiä testauksia. Tungosta riitti :)

Muutakin kevään korvalla ehdittiin… Tärpäntikkelimme Tuija nimittäin löysi Mikkelistä Urpolan koulun, joka kiinnostui Mogra Star Academysta ja niin Urpolan koulu lähti tekemään yhteistyötä Asanten kanssa. (Tässä kohtaa sallinette antaa pienet aplodit) Urpolan koululla nähtiin Mogra Star Academyn tarve koulukirjoille ja koulu otti järjestääkseen ns. iltamat! Tapahtuman tuotto päätettiin sijoittaa Mogra Star Academyyn ja lisäksi Asante päätti pistää likoon myös sievoisen summan. Ja juuri ennen Suomeen paluutani sain Western Unionilta hakea shillinkejä vinon pinon. Kokonaisbudjetiksi tuli 2000 €!!! Mogran koulun rehtori oli yhdessä muun henkilökunnan kanssa selvitellyt mitkä kirjat kaikkein akuuteimmin tarvitaan ja Jaana sai yhdessä Samuel rehtorin kanssa ne hakea. Ja kun tilaus oli melkoinen, niin saatiin vielä bonuksia päälle :) Voitte varmasti kuvitella millaisella kiitollisuudella kirjat otettiin vastaan?! Kuitenkin aiemmin tilanne oli se, että yhdessä luokassa saattoi olla vain YKSI kirja, jonka opettaja kopioi taululle! Mitähän Suomen opetushallitus tähän sanoisi? Apu todella tuli tarpeeseen ja tästä on hyötyä monelle oppilaalle ja moneksi vuodeksi! Ihan kaikkia koulun tarvitsemia kirjoja ei pystytty hankkimaan, mutta iso askel oli jo tämäkin konkreettinen apu. KIITOS kaikille Asanten jäsenmaksun maksaneille. :) (Jälleen aplodit) Ja järjestimmepä skypeyhteyden koulujen välillä, videokuvan kera. Kokemus oli hyvin jännittävä molemmille osapuolille ja voin rehellisesti myöntää, että en varmasti ollut se jota jännitti vähiten. Urpolan koululaiset olivat valmistelleet lauluesityksen ja Kenian päästäkin lurautettiin. Yhteislaulua unohtamatta ;) Kokemus oli vallan ihana, mieleenpainuva ja päättyi hyvin afrikkalaiseen tapaan: sähkökatkoon. :D Mogra Star Academyn opettajat kiittelivät kovasti ja toivoivat, että yhteys avataan toisenkin kerran. Ja varmasti avataankin, sillä se oli molemmille osapuolille niin iso juttu. Kuvat koulukirjoista: Jaana Mioch, tässä vielä linkki Jaanan juttuun hänen blogissaan: http://www.akaasianalta.blogspot.fi/2014/05/valittamista.html

Ahdasta oli koneen ääressä kun soitettiin Suomeen :)

Skypettelyä Suomeen :)

Eli kiirettä piti loppuajat, sillä suomitunteja ei tietenkään unohdettu! Aivan ihania hetkiä oli perheen lasten kanssa ja uskon, että jotain he oppivat meikäläisenkin johdolla. Jos ei muuta niin ainakin sen kuinka pressusta, saippuasta ja vedestä tehdään liukumäki ;) Harmi, ettei ole kuvia, mutta ilman niitäkin voitte uskoa että hauskaa oli! Joskus tekee niiiiiin hyvää heittäytyä itsekin ihan lapseksi. Mikä ihana muisto sinne kaikkien muiden joukkoon :')

Perjantain suomen kielen tunti aluillaan. Vuorossa Alias kolmella eri joukkueella. (Pojat voitti)

Mogran hyvästelin 6.5 kyynelsilmin. Tiesin, että aika oli lähteä ja kotiinkin oli vähän ikävä, mutta ei se silti ollut ihan helppoa. Ihan hyvä fiilis jäi kun kuitenkin saatiin se leikkikenttä valmiiksi ja Jaana huolehti vielä mun lähdön jälkeen vinon pinon koulukirjoja. IHANAA tehdä jotain noin isoa! Konkreettisia ja näkyviä asioita. Ja kaikki tuo oli mahdollista vain jäsenmaksujen avulla.  Saadaan kaikki olla ylpeitä itsestämme ja toisistamme. (Vielä kerran aplodit) Tästä on hyvä jatkaa Asanten matkaa. Elokuun tienoilla ollaan sitten koko Asanten hallitus Suomessa, joten yhteistyö hieman muuttuu kun aina ei välttämättä tarvita Skypeä kokouksen pitämiseen. :)  Kesä on mennyt hieman hiljaiseloa vietellen yhdistyksen kannalta, mutta syksyllä ollaan taas aktiivisemmin linjoilla J

Nyt kun palaan muistoissani taas noihin viimeisiin hetkiini Keniassa, niin mieli meinaa herkistyä. (Ja Afrikka -ikävää on jo havaittavissa...) Halaukset lasten kanssa, naurut, saunotut hetket, hyvästit Mogralaisten kanssa, viimeiset vaipan vaihdot ja halit. Puolen vuoden aikana tapasin muutaman todella ihanan ihmisen, joiden kanssa onneksi pystyy facebookin kautta pitämään yhteyttä ja koodia on jo otettu... Mitä lähemmäs paluu tuli, sitä enemmän kului aikaa monenlaisten pohdintojen ääressä. Teinkö tarpeeksi? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Kuinka paljon olen itsestäni oppinut? Kohdannut omia heikkouksia ja vahvuuksia? Yhden tärkeän asian ymmärsin. Omista rakkaistaan pitää pitää huolta, sanoa ääneen että välittää toisesta ihmisestä, tarjota omaa apuaan kun toinen sitä tarvitsee, sillä se maksaa aina takaisin. Oli melko mullistavaa tulla kotiin, halata ja rutistaa. Kuulla ystävien ääni ja tuntea olevansa tervetullut kotiin. Nähdä oma äiti ja isä. Ja samalla kuitenkin kokea hyvin ristiriitaisia tunteita... Joku levottomuus tuolla sisällä asuu, mutta mistä se tulee ja miten sitä ajetaan ja mihin se mut vielä johtaa? Itsetutkiskelu jatkukoon täällä Suomessa, nyt etenkin kun en enää oo kipulääkkeistä turta. Puoli vuotta, yksi unelma toteutettu, voinko nyt sanoa että hyvä minä? Ja kiitos kiitos, tuhannesti kiitos niille kaikille ihmisille, jotka teki tämän mahdolliseksi. :)

Käteen jäi monta ihanaa muistoa ja asiaa. Kunhan saan kuvia muilta tahoilta niin varmaankin lisäilen sitten erikseen jonkun sekalaisen tekstin. Blogi ei siis hiljene vielä. Kirjoittelen vielä juttuja Afrikasta ja varmasti niistä tulevistakin matkoista (sillä olenhan menossa Ruotsin MANTEREELLE) Ehkä juttua tulee myös villasukista ;) Kahvista. Arjesta. Koskaan ei tiedä.

Hieman semmoinen afrikkalainen viritys...

Mikä sähköturvallisuus... Ei oo niin nöpön nuukaa.

Ja siitä virityksestä huolimatta käytin tuota poraa :D

Rakkaudella Elsa

Itkijänaiset yksi ja kaksi sekä muutama muu perussuomalainen juttu

Loppusuora häämöttää ja aika on menny vähän turhankin nopeaa. Kiirettä on riittäny ja hihat on ollu käärittyinä. ;) Leikkikentästä juttutuonnempana ja ensin käsittelyn alle suomalaiset vieraat ja viinat.

Hommahan meni nimittäin niin, että (jo kauan sitten) tamperelaistunut pariskunta Pekka ja Pirkko pärähti paikalle huhtikuun alussa ja vietti muutaman päivän Nairobissa mun seuranani. :) Ihan tyhjän laukun kanssahan pariskunta ei lainkaan saapunut paikalle, vaan laukun kätköistä löytyi tuikitärkeitä tuotteita/hyödyketarvikkeita. Niihin lukeutui mm. ruisleipä (riitti pari päivää), Salmiakkikossu (tallessa), Suomi -viina (tuhottu), Fazerin sininen(tuhottu), salmiakki (tuhottu), MAKKARA (tuhottu) sekä MÄMMI (tuhottu) :D Näillä eväillä sitten mentiin ;) Ja opetettiin lapsille tuiki tärkeitä asioita, kuten jääkiekon saloja. Kerrattiin myös mikä on ilmaveivi. 

Ystäväisten laukusta löytyi kuitenkin aika paljon muutakin! Nimittäin jälleen kerran saatiin LYHYELLÄ varoitusajalla ja naisten energialla sekä logiikalla paljon aikaan. Yksi kokonainen laukullinen oli nimittäin täynnä vaatteita, töppösiä, leluja niin ulko- kuin sisäkäyttöön. Ja löytyipä sieltä muutama keinukin :) Ihanan iso kiitos vielä kerran mun rakkaille ihmisille, jotka teitte paljon hyvää :)

Laitoin puput pussaamaan.

Vielä yks vaippakuva :)

Pekan ja Pirkon kanssa yhdessä vierailtiin Mogra Rescue Centressä ja Mogra Star Academyssä. Astuttiin omin pikku töppösin slummikotien aromeihin ja paahtavaan kuumuuteen. Istuskeltiin alas afrikkalaisten naisten kanssa ja kuunneltiin tarinaa siitä mitä elämän nurja puoli on. Naiset siellä askarteli perheen elättämiseksi, miehet huiteli menojaan. Se on aina yhtä silmiäavaavaa vierailla slummikodissa. Istua siinä pienessä tuvassa joka on mun vessan kokoinen. Silti siellä asuu monta ihmistä. Ei suihkua, ei vessaa. Täällä oon kyllä ekaa kertaa elämässäni todella tuntenut syvää häpeää omasta ihonväristäni. Ja siitä että elän suorastaan herroiksi. Viikon päätteeksi Asante ry sai uuden jäsenen ja Mogran pienet neljä uutta jalkapalloa :) 

Pekham sponsoroi palloja Mograan =)

Ja sujuvasti slummeista shoppailuun... Sillä mehän törsättiin Masai Marketissa, kun rahaahan on? Jälleen kerran jouduin toteamaan, että mun seiskan matikalla voi kevyesti tehä virhelaskelmia. Kainalossa oli ostoskierroksen jälkeen kaksi melko isohkoa kynttilänjalkaa joita erehdyksessä patsaaksikin voisi sanoa. :D Onneksi sain kuitenkin ison putkikassin lainaan, jolla saan ne jotenkin Suomeen. En tiiä tuleeko ehjänä :D Ja suomalaisia kun ollaan niin lähdettiin sitten (Amerikan serkun kanssa) viihteelle. Puskettiin Havannaan drinksuille arvelluttavien taulujen viereen ja kehiteltiin uusia tanssimuuveja, kuten Safari ja Sleeping chinese :D Lattialle ei kauheesti menty taitoja esitteleen, mutta illasta jäi käteen ainakin melkosen hikinen krapula ;) Ei käyny kateeksi kun P&P lähti hikikarpalot otsalla parin tunnin yöunilla kohti Sansibaria :D

Nooh, ei ne mun vieraat siihen jääny. ;) Sillä 27.4 aamusella heräsin jo kuudelta odottamaan erästä toista pariskuntaa. Monet (teistä lukemattomista lukijoista) ehkä muistaa mun taannoisen Pariisin reissuni... Se reissu antoi paljon! Nimittäin kokemuksien lisäksi uudelleen löytyneen ystävyyden <3 Niinpä suunniteltiin vastavierailu! Sannu ja JB suhahti tänne huhtikuun lopussa. Ja voi hyvää päivää!! :D Ristus mikä viikko <3 Itkijänaiset 1ja 2 sai tunteilla vimpan päälle, veri nenästä valuen. Kaks suomalaista naista saunan lauteille ja oluet käteen. Siinä oli varmasti ranskalaisella jo vähän jaksamista välillä, mutta hienosti herrasmiehenä sieti kaikki Kummeli- ja Putousläpät. Sekä sen kun puhuttiin painokelvotonta huumoria :D Sauna paloi tuntitolkulla viikon aikana, mökkitunnelmaa haettiin laittamalla juomat muovipussilla uima-altaaseen ja saunaan mentiin Ilkka-lehden kanssa. :D IHANAA!! <3 Saatoimme ehkä myös poseerata samaisen lehden kanssa. :D Ulkosuomalaisena on ilot revittävä joskus vähän vammasista asioista... Mutta ei meillä oo mitään vammasia vastaan! Me ihan tykätään vammasista :D Ja siis kuinka paljon voi viikossa oppia toisesta ihmisestä ja sen ajatusmaailmasta. Innostua sata kertaa sanomisista, itkeä laulunsanoille, elämälle, ilolle ja kaikelle. Pestä nenästä vuotanutta verta vaatteista ja olla luovasti MacGyver. (Sannu rakas, käy lääkäris sen kolovis kans tai käytä tampoonia kun seuraavan kerran itketään yhdessä)

Vanha partiolainen pistää saunaa palamaan. Tyttö metsästi eka leopardin ja ompeli itelle housut :)

Ilkan kanssa saunassa <3 "Ilkkaa ei kyllä uhrata syttöpaperiksi" NO EI NIIN!

"No kyllä mä sillain ihan tiedän mistä miehet yleensä tykkää"

MacGyver paikkas katon.

Käytiin koittaas katiska. Ja kyyyyllähän siellä jotain kellu :)

Tokikaan viikko ei kulunu pelkästään saunoen ja suomalaisuuden merkeissä. Käytiin orpiksella ja slummikoululla, Masai Marketissa ja tutustuttiin paikallisiin kulkuneuvoihin sekä kulttuuriin. Ja tajusin, että monta paikkaa ja asiaakin on kuvaamatta. Ja koska hevostyttöjä ollaan, niin ratsastamassakin käytiin Ngong vuoren lähimaastossa :) Tehtiin kahden tunnin maasto ja nautittiin elämästä ja maisemista. Kuunneltiin lehmien ja vuohien kellojen kilinää kavioiden kopistaessa rytmiä... Ja jouduttiin vähän pitelemään intopiukeita hevosiamme. :)

"No ku minen niitä aamulääkkeitä muistanukaan..."

Neiti Kehitysmaa-tekee-ihmeitä-pukeutumisellesi ja Elovena opinahjossa

Mathare

Mathare

Korkeakulttuuria Karen Blixen museossa.

<3

Ihana reissu :)

Mehän ei sillain kauhean persoja olla tolle viinalle, joten melkeen väkipalkolla lähdettiin vähän yöelämää kattomaan. Siinä kun pikkasen kaljan huuruissa mietin aikaani täällä ja tulevaa, viimeisestä Shizasta nauttien niin melankolia täytti mielen.. Sillai semisti. Siihen settiin kun ois heittäny perussuomalaisen baarin (mielellään karaokella kuorrutetun), niin varmaan ois hanat auennu. Karaoke puuttui, joten ehkä se pelasti mut :D Päädyin vain veivaamaan tanssilattialla ja hemmetin hauskaa oli. :)

Syy miksi mä oikeasti juon olutta...

Ja voin mä tän julkisestikin sanoa ihan ilman saunaa ja oluttakin, että mä niiiiin arvostan meidän uudelleen löytynyttä ystävyyttä. <3 Sannu, hatut (ei välttis ees kukkahatut) päähän ja kirjeitä kirjottamaan! Ja sitten Provinssissa taas sauna palamaan ja muistetaan että me ihan tykätään vammasista.

PS: Ei taida olla poliittisesti kovin korrektia kirjottaa samas tekstis slummeista ja saunasta sekä shoppailusta...

-elsa