Kiireetöntä grillailua

Huh, täällä taas. Linjoilla. Viikko jo itseasiassa, mutta hiljaselolla on ollut syynsä. Tuossa taannoin vietettiin reilu viikko rantsussa ja armottomassa auringossa.. Pakattiin parit laukut (sukkasandaalit, hawaijipaidat ja muut vastaavat tykötarpeet) ja heilahdettiin koko perheen voimin Watamuun, kuuman kostealle rannikolla. Viikko kului grillaten, kylkeä kääntäen ja marinaadia levitellen, ylensyöden sekä omien ajatusten parissa. Ilman nettiyhteyttä!! IHANAA! Mutta on se kuulkaa ihmiset raskasta rentoutua ja syödä. Ihmeellistä miten väsyny voi olla jos nukkuu 7-8h yössä, syö ja lukee. :D Toki hieman aktivoiduimmekin, mm. lähes jokapäiväisen allasjumpan muodossa. Siellä meitsit veti mummeleiden seassa antaumuksella :D Lisäksi tuli uitua niin meressä kuin altaassakin. :) Kävin kokeilemassa myös juoksua merenrannalla. Paljain jaloin tietenkin. Se oli ihana kokemus. Ravut viiletti piiloon mun jalkojen alla ja rantaan huuhtoutuneet kuivuneet merilevät ratisi. Iltaisin oli aina jotain ohjelmaa ja disko. Pitihän sitä vähän esitellä suomalaisia kuumia tanssimoovejakin ;) 

Koralleja ja simpukoita etsimässä.

Ihan mielettömän kauniita, vuosisatoja meressä muhineita lasinpaloja. Eräs rouva kertoili meille merilasin saloista...

Pelkkää diskoilua ja gin&toniceja se elämä ei ollu. Päädyimme myös melomaan kajakeilla (ihanaa!), sekä kalastamaan. Onni ei kuitenkaan ollut myötäinen ja kalat jäi veteen. Otin aktiivisesti kuitenkin osaa makaamalla musiikit korvilla veneen penkillä ja lotraamalla aurinkorasvalla. Eikä menny lotraaminen hukkaan, sillä mä oikeesti minimoin palovammojen lukumäärän =) Ihan vammoitta en säilyny. Lähdin snorklaamaan yks päivä ja heitin rasvat iholle sekä paidan päälle. En kuitenkaan laskeskellu, että vedessä se paita ei välttämättä pysy aloillaan vaikka yritin jopa tunkea sen tyylikkäästi sortiissien sisään :D Snorkkelointi oli kuitenkin oikein muksaa taasen. :) Aallokkoa oli sen verran, että päädyin hörppäämään suolavettä snorkkelin kautta pari kertaa. Laskuvesi oli niin matalalla, ettei voinu käyttää räpylöitä. Eli korallit ja kalat oli hyvin lähellä :) Ihan iholla. Etenkin jos kädessä oli leipää, niin kalat syöksyi sapuskoimaan. :) 

Suolavedet silmissä

Piipahdettiin yks päivä myös käärmeitä kattomas... Ja nyt kyllä tää mirkku joutuu myöntämään, että jos mä jotain pelkään, niin se on käärmeet. Mä kattelin nilkkoihini vähän väliä, että eihän siellä luikertele mitään ja mieles pyöri kauhukuvia. Mitä jos jostain syystä kaikki terrariot hajoais yhtä aikaa?? Siellä sitä oltais maailman myrkyllisimpien matelijoiden keskellä... (Tämä on erittäin todennäköinen skenaario) Lasin takaa ne vielä jotenkin meni, mutta kyllä mun naama oli näkemisen arvoinen kun pitelin käsissäni käärmettä. On se jännä paniikki kun se alkaa luikertelemaan käsivartta ylöspäin.

Tän kans voisin jopa tulla juttuun...

Paremmin siis viihdyin kilpikonnien suojeluun erikoistuneessa paikassa. Se oli ihana visiitti ja tuli tosi hyvä mieli siitä, kun ne ihmiset oli niin sitoutuneita siihen hommaan ja olivat onnistuneet suojelussa. Pesien määrä oli lisääntynyt. Mutta suututti taas ihan perhanasti ihmisten idiotismi. :/ Paljon kilppareita kuolee koska ne erehtyy syömään roskia. Tai jos kilppari juuttuu evästään kalastusverkkoihin niin on helpompaa leikata siltä evä irti kuin yrittää irrottaa se. Sairaalasiivessä oli neljä potilasta, joiden suhteen oltiin toiveikkaita. Oli parasiittivaivaista, hain runtelemaa ym. Ja voin kertoa, että ne todellakin voi kasvaa huiman kokoiseksi. :O 

Hain uhriksi joutunut kilppari. Melkosen kookas yksilö.

Yks ilta päädyttiin perheen voimin veneilemään. Eikä nyt puhuta ihan mistään soutelusta, vaan kyseessä oli kaksi kerroksinen paatti jossa yläkannella oli ihana oleskelutila. Sinne meille miehistö kantoi kilotolkulla juomaa ja herkkuja veneen lipuessa auringonlaskuun. Romanttista, eikö? :) Rinkottiin romantiikkaa hyppimällä yläkannelta lämpimään veteen ja polskimalla sydämenkyllyydestä Intian valtameren lämmössä. Auringon painuessa mailleen styyrpuurissa, alkoi kuu loistaa paapuurin puolella. Kaunista. Rentoa. Sopivaa. Ja veneessä vain me kuusi ja ainakin yhtä paljon miehistöä grillaamas meille ruokaa ja tarjoten kylmiä juomia.

Valmiina hyppyyn.

=)

Ilta-auringon lämmössä.

Sunnuntain valjetessa suoritettiin vielä viimeiset uinnit ja rantakävelyt. Ja onneksi käveltiin rantsussa... Päästiin todistamaan laskunveden ansioista ravintoketjun toimintaa. Mustekala päätyi ankeriaiden ruokapöytään. Siinä ne aterioi parin sentin päässä meidän varpaista. 

Ruokapöytä

Se mitä jäi jäljelle...

Siinä se.

 Lopulta pakattiin biksut ja parit uunituoreet sortiissit sekä syötiin viimeiset pihvit. Rummut pitkällä vyöryttiin kentälle ja illan pimennossa ryömittiin omiin koppiin maate. Avot. Kiitos ja kumarrus taas kerran. Mikä viikko. Ihanaa. Ja kaikki se aurinko vaikutti muhun sen verran, etten enää loista diskon UV-valoissa. :)

Lisää kuvia myöhemmin.

-elsa

Check this! Asante. Kiitos.

Keskiviikkona 5.3 täällä taputettiin iloisesti käsiä yhteen. Ja okei, pääsipä ihan muutama riemunkiljahduskin! Hyvä ettei alettu kaivamaan skumppaa esiin. (Oltais kaivettukin jos ois ollu) Se oli viimeinkin totta! Saimme yhdistyksemme nettisivut auki ja mitä jälkeä Mainostoimisto Lycka olikaan tehnyt. :) Vaikka itse sanonkin, niin mielestäni meillä on aivan ihana logo. :) Voisi sanoa, että olemme enemmän kuin tyytyväisiä lopputulokseen. Nyt tarvisi alkaa opetella miten saamme itse sivuja muokatuksi ja miten saamme sähköpostit käyttöön. Uutta materiaaliakin olisi jo valmiina ja lasten tarinoitastakin julkaisimme vain viidenneksen. Mutta kyllä tästä kelpaa jatkaa.

Sivuthan siis löytyy osoitteesta www.asante.fi ja on erittäin kunnioitettavaa ja suotavaa jakaa linkkiä eteenpäin. Nyt on aika oikean propagandan ja koitetaan millainen propagandakoneisto meillä on! Viidakkorumpu pärisemään, puhelinlangat laulamaan, megafonit täysille ja puskaradion taajuudet kohdilleen.

Asantella pyyhkii hyvin siis, ihka ensimmäinen (siis polttavan uunituore) uutiskirjekin lähti juuri sähköisen itellan toimittamana kohti postilaatikoita! Matkaan tarttuu mukaan koko ajan uusia jäseniä ja uskomme, että nyt kun meillä on nettisivut niin sanan levittäminenkin käy helpommin. Mutta kärsivällisyyttä tämä yhdistyksen perustaminen vaatii, sillä itse olisimme mielellämme menossa paljon kovempaa kuin mitä byrokratia sallii. Mutta meidän kulta-aikamme koittaa, se on varmaa! =) Voi ihanaa, ihanaa! Vaikeaa on pysyä nahoissaan ja mieli pulppuaa ideoita! Niistä varmasti osa hylätään ja ne kultaisimmat julkistetaan :) Olehan kuulolla ja seuraa facebook -ryhmäämme Asante - matkalla parempaan.

PS: Tämä postaus oli nyt omistettu Asantelle ja se sille täydellisesti suotakoon. Myöhemmin sitten ne Mogran kuulumiset ym. Huomenna lähdemme perheen kanssa Watamulle, koska lapsilla on lomaa koulusta. Luvassa siis viikon verran Intian Valtamerta ja vakavia palovammoja (suojakerroin on kylläkin 50, mutta mzungu mikä mzungu...)

Ihanaa eloa teille <3

-elsa

Viva Colonia! \0/

Wouh! Here I am! Back in Kenya. <3 Ja mikä tunne oli astua kynnyksen yli! Mä tulin kotiin ja olin niin onnellinen, että pieni onnenkyynel tirahti. Oli kerta kaikkiaan IHANAA tulla takaisin. Ja samassa hetkessä tunnetila alkoi velloutua huolen ja ahdituksen puolelle. Enää kaksi kuukautta aikaa elää omaa unelmaansa. Toukokuun alkumetreillä on kai palattava kotiin, että ehdin saada kaikki asiat muuttoa myöden kuntoon ennen kuin palaan arjen aherrukseen. Mutta sen aika ei ole vielä...

Siispä palanen Eurooppaa ennen kuin jatkuu Afrikka -postaukset. Eli ensinnäkin KÖLN! Tuo hyvin kotoisan oloinen, Saksan neljänneksi suurin kaupunki... Ja kyllä, vaikka Seinäjoella on ehkä 40 000 asukasta ja Kölnissä yksi miljuuna, niin silti paikka oli kotoisin visiteeraamistani kaupungeista. Toisen maailmansodan pommituksissa 90% kaupungista tuhoutui, joten mitään suuuuunnatonta historian havinaa ei rakennuksissa ollut. Mutta ei se mittään, ei oo Seinäjoellakaan :D 

Katutaide on kivaa =)

Meitsi koodailee suurella tunteella ja taidolla. Vierailin siis pinkki-mustan kursorin omistajan työpaikalla.

Martsu oli päivät töissä ja sillä aikaa mä turreilin, neuloin ja luin jopa pääsykokeisiin. Mitään suuren suuria nähtävyyksiä Kölnissä ei ole, mutta jokainen varmaan tietää Ultra Bran kipaleen, jossa on pätkä "olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon". Paikka on kyllä sillain näkemisen arvoinen, että tohtii siitä lauluunkin vähän lurauttaa. Tornien (kaksi kipalesta) korkeus on vaivaiset 157 metriä ja sinne pääsee jos pakarat kestää 533 rappusta. Joten taas pääsi suomalainen suorittaja vauhtiin ;) Alkumatka oli tuskaisen hidasta toisten ihmisten takia, mutta lopulta ne tajus ettei toi muija lopeta niskaan hengittämistä. Siis paremmalla edelle ja otin menetettyä aikaa kiinni hölkkäilemällä ylös :D Toki pidin pari kuvaustaukoa ja himmailin ohitustilanteissa, sillä kurvit tornissa oli erittäin ahtaat. Ylileveällä kuljetuksella suottaapi olla vaihkea nousu. (HUOM! Vaikea kirjoitetaan nykyään vaiHkea ;) ) Tornista näky horisonttia mukavasti. Semmosta harmaata kaupunkia ja kattoja. Kävin myös aarrekammion puolella, jossa oli muutamia pyhäinjäännöksiä ja yhden itämaantietäjän arkku ja jotain muuta perusroinaa mitä nyt meillä kaikilla yleensä pyörii nurkissa. 

Pytinki

Pari yksityiskohtaa

Ateisti jeesustelu-reissullaan.

Toinen turistireissu tuli tehtyä roomalais-germaaniseen museoon, jossa oli kolmessa kerroksessa erilaista esineistöä Rooman imperiumin ajoilta. Sadannen vitriinin kohdalla alkoi saviastiat muistuttaa hyvin pitkälti toisiaan, mutta esillä oli myös UPEA valokuvanäyttely! Kuvat oli yhden kuvaajan käsialaa ja aiheena oli ollut kuvata miltä nuo Rooman imperiumin upeat rakennukset yms. näyttää nykyään ja miten ne sointuu nykymaailmaan. Hieno näyttely. Uh, iiiihhana.

Laatoitus

Muuten päivät kului tervehenkisesti lenkkeillen jne. Mitä nyt yhdet karnevaalit oli hoidettavana. Kölnissä siis vuosittain järjestetään muutaman päivän kestävät karnevaalit, joista koko kaupunki sekoaa. Kaikilla on jonkinlainen kostyymi, joten pukukauppaan kävi meidänkin tiemme. Tiedättehän miten mä sitä paitsi rakastan naamiaisia!? Nyt jokaisen kannattaa avata taustalle tämä seuraava linkkaamani kipale. Tätä on hoilattu pari päivää putkeen ja sen avulla on helppo virittäytyä karnivaalitunnelmaan!

Viva Colonia! Carneval in Cologne.

Torstaiaamuna 27.2 piipahdettiin Martsun kans vähän tohtorilla ja pikaisen nukutuksen ja gastroskopian jälkeen mentiin tekeen brunssi. Sitten hirveetä kyytiä puvut päälle, meikit naamariin, tekoripset ähinän kans paikalleen ja ei muuta kuin anestesiasta alkoholisoitumaan Martsun työpaikalle. Kello tais olla puolen päivän paikkeilla kun aloitettiin juhlat ja aika meni ihan siivillä. Olut oli törkyisen halpaa, taskumatit kiersi ja hitto vie, salmariakin oli jollain. Noh, kippis ja kulaus. Vesisateessa talsittiin TÄPÖtäyteen baariin, jossa sosialisoiduttiin mm. paikallisten kanssa. Paikallahan oli mm. Clark Kentiä, rokkareita ja menninkäisiä ym. Ja loppuviimein päädyttiin kympiltä kotiin peittojen alle pojista puhellen. ;) Seuraavana aamuna Martsu suunnisti duuniin ja mä katoin antaumuksella Putouksia ja nauroin ihan kippurassa Ymmi Hinaajille ja BB-Aslakeille ym. kavereille.

Eurolla olutta!

Hyh

Juhlakansaa

Ma tahtoo veivaa veivaa...

Paha äitipuoli esittäytyy.

Ai miten niin ollaan Suomesta?

Ehkä illan parhaat asut. Ihan randomista bongattu kadulta.

Perjantaina valuttiin jälleen Brysseliin. Ja tällä kertaa oli Martsulla kaktus kurkussa. :/ Noh, perjantai -iltanahan täti-ihmiset vain jutusteli ja meni aikaisin nukkumaan. Lauantaina puolestaan päätettiin turisteilla. Joten kamera ja matkaopaskirja kainaloon. Suuria nähtävyyksiä Brysselissä ei oo ja museoihinkaan ei nyt päädytty kulttuuria harrastamaan. Kuvailin rakennuksia ja tsiigattiin niskat jumissa Grand Placella olevien upeiden rakennusten yksityiskohtia. Melkosta kultaloistoa!! (Jos oisin rapsuttanut muutaman hipun kultaa rakennuksista tai niiden patsaista, niin monelleko orpolapselle oisin voinu ostaa vaikkapa yliopistokoulutuksen?)

Nuotteja =)

Jotenkin tää oli sykähdyttävämpi näky illalla... ;)

Miksi tuolla yhdellä sedällä on pää kainalossa?

Kadut ja kujat. Tykkään.

Mentiin sitten kahville ja vohvelille semmoseen pubiin (nimeltään Delirium), jota meille suositeltiin. Nälkäkin oli joten aateltiin ottaa jotain pientä suupalaksi. Tilattiin sitten puoli kiloa juustoa ja sipsiä. Kahvikin vaihtui 8,5%:ksi kirsikkaolueksi. Joo-o, että semmonen lounas. Loput on mysteeriä. Tapahtui pieni Kummeli-efekti ja muijat huomas hoipertelevansa himaan puoli kahden aikaan yöllä. :D Ja taas puhuttiin pojista, mm. yhdestä baarimikosta, joka innostui kantamaan meidän pöytään himppasen verran ilmaista juotavaa. (Mulla ei oo mitään tekemistä asian kanssa) Ehkä pitäs senkin lääkitys tarkistaa. Ilta oli mukava ja koska lounas oli niin kevyt ja terveellinen, niin kokattiin vielä dinneri yöllä. Peiton alle päädyttiin puoli kolmelta.

Lounasaika

Ja oli muuten HYVÄÄ!!

No mutta tässähän on kaikki mitä ihminen tarvii.

Lisää kuvateksti

Ah, sunnuntaina (ihan normipäivä) mun kello herätti neljältä. Kaikki 1,5 nukuttua tuntia teki olon melko teräväksi... Kanssamatkustajat oli varmaan samaa mieltä, kun ensin nukuin lentokentän tuoleilla, sitten koneessa kuola poskella. Amsterdam - Nairobi väli meni hyvin kivuttomasti kun olin ihan tokkurassa ensimmäiset 4,5 tuntia. Mikä on mulle todella harvinaista! Tajusin sentään avata suun kun tarjoiltiin ruokaa. :D Viimein kello 20:25 seisoin viisumijonossa kainalot hiksassa. (Neule on hyvä valinta!) Ja tiskillä jouduin käymään hetken keskustelua, että sain viisumin passiini. Taisin olla melko epämääräinen näky!! :D Ilman meikkiäkin vielä!

Arvatkaa mitä? Mulla oli HUIKEAT kaksi viikkoa Euroopassa! Siitä kuuluu iso kiitos Martsulle ja Sannulle, sekä kaikille niille ihmisille joita kohtasin! Mutta kaikesta ihanuudesta huolimatta, vielä ihanampaa on olla täällä. Siellä missä mun kuuluukin olla.

Suuri kiitos kaikista synttärionnitteluista teille rakkaille! =) Vuoden päästä kolmekymmentä ja mitä suuria tavoitteita mulla olikaan ennen sitä? ;) Jää nähtäväksi toteutuuko ne ;)

Danke schön! <3

-elsa