Elämää ja Electroluxia

No jopas on tämä tarinatäti ollut hiljaa jo "pitkään" ;) Mulla on pari tekstiä kyllä melko valmiina... Semmosia ikuisuusjuttuja Afrikasta. Nyt kuitenkin ihan arkipäivän kuulumisia. Sillä arki on edessä todenteolla. Lapset palas kouluun ja apinatkin ovat tulleet takaisin ;) Pitkään ne pysyikin loitolla... Sateet loppui hieman ennen joulua ja nyt Nairobi on päivisin hyvinkin kuuma. Jopa niin kuuma, että vielä viiden aikaankin juoksulenkin tekeminen tuntuu hieman pakahduttavalta. Mutta kun ilta pimenee, Nairobikin viilenee ja pitkähihaiselle on totisesti tarvetta.

Mutta alkuun hieman kevään muita suunnitelmia :) Mullehan siis tosiaan selvisi tässä hiljakkoin se, että helmikuussa joudun uuden viisumilain myötä poistumaan kahdeksi viikoksi koko Itä-Afrikasta. Sitten kun palaan takaisin Keniaan, voin saada uuden kolmen kuukauden viisumin. Suoritin seiskan matikalla pikaiset laskutoimitukset, pistin skypelinjat kuumiksi Martsun kanssa ja aivoriihemme myötä tuli varattua lennot Brysseliin :) Martsu järkkäili meille sinne majoituksen ystävänsä luota viikonlopun yli ja junaliput siitä Kölniin. Rip rap ja kaikki oli hoidettu, muutamassa punaisessa minuutissa. Kölnissä me siis hengaillaan Martsun majatalossa (joka on juuri oikea nimitys kahden ihmisen kimppakämpälle). Meniköhän alle päivä kun tuo maailmojen nainen heitti, että käydääks Pariisis "väliviikonloppuna" ja rip rap, koodia Pariisiin, ensikäden tietoja ko. kaupungista kun on sielläkin tarjolla... Sannu vastailikin alta aikayksikön ja hups. Nyt on junaliput Köln-Pariisi-Köln ostettuna! \0/ Enää tarvis löytää joku kiva talvitakki matkaa varten ;)

Mähän olin siis kuvitellu, että vuosi 2014 ei Afrikan lisäksi tuo uusia kohteita, vaan matkakohdelistani on ja pysyy yhtä pitkänä. Ja sitten yks kaks käy selväksi, että saankin ruksia listaltani peräti kolme kohdetta kahdessa viikossa!! No kuinka siistiä se on? Budjettimatkaajan kukkaron nyörit on kireät, mutta siltikin sain nyt samalla rahalla enemmän. Se kaks viikkoa Etiopiassa lentoineen, viisumeineen ja majoituksineen oli ihan yhtä arvokasta lystiä... Kiitos kaikkien avuliaiden sielujen, saan nyt samalla rahalla paljon enemmän <3 Majoituksen kustannuksethan maksetaan syötävän suloisessa valuutassa; afrikkalaisessa kahvissa. ;) Ja vastapalvelukseksi tarjoan hulppeat majoitusmahdollisuudet kulttuurikeskuksessamme Seinäjoella!

Matkasuunnitelmien lisäksi on tullut toki tehtyä muutakin. Yks päivä meni viiden vauvan kanssa lääkärin vastaanotolla. Päästin kyllä totisesti aivopierun, kun lähdin matkaan ilman vettä, syötävää ja rumpu heikolla aamupalalla varustettuna... Ruuhka, viisi vauvaa, afrikkalainen aikataulu ja lääkärin vastaanotto päivystysluontoisesti ja sanoinko jo ruuhkan?? Useamman tunnin jälkeen jokaisella vauvalla oli diagnoosit ja lääkkeet sekä yksi viety sairaalaan osastohoitoon pneumonian takia. Muutama hauska huomio tuli reissulla tehtyä.

1) Lääkefirma Pfizer on ottanut jalansijaa myös Nairobissa korruptiolahjoineen. Ihan oli kotoisa olo, kun katsoin tuttua julistetta otsikolla "The Human Respiratory System". Ja hyvin tuttu "suurennosmalli" terveistä ja astmatulehduksen ahtauttamista keuhkoputkista lojui lääkärin hyllyllä. Taitaa olla GSK:n takaamaa opetusmateriaalia...

2) Voisin keuhkosairaanhoitajana väittää, että osaan tulkita saturaatiomittaria. Uskotteko? Vai mitä sanoo kollegat? Mittarissa oli seuraavat lukemat: Spo 98% ja SS 134 MINUN silmissäni. Tohtori tuumas vaan, että huono saturaatio 86%. Hmm... Ja miksi tämä tulkintaero? Me katselimme mittaria eri ilmansuunnista, jolloin lukema 98 oli lääkärin silmään 86. Sykettä tyyppi ei vissiin kattonu ollenkaan... Tai näin oletan. Nooh, vauva saatiin vuodeosastolle hoitoon, (jossa sitten voidaan antaa lisähappea ;) ).

Viime perjantaina opettelin kantamaan vauvaa ihan "local style" :) Pieni 7 kk (ja 4,4kg!!) ikäinen Sarah oli itkuisella tuulella. Koska käsiparilleni riitti hommia, niin pyysin hoitajaa auttamaan Sarahin mun selkään. Palanen kangaa ja sidottiin sillä Sarah turvallisesti selkää vasten. Ja sinnehän se sitten nukahti :) Tänään vein Sarahin ulos samalla tekniikalla ja rattaisiin otin vauvalan jöötin eli Isacin. Muutenkin oli kaiken kaikkiaan mukava viikko Mograssa. Ja suuri ilon aihe oli se kun näin Patician hymyilevän ensimmäisen kerran oikein kunnolla :) Paticia on siis se tyttö, jolla on ne pahat palovammat rintakehällä...

Sarah ei ole ihan varma, että tohtiiko tähän mzunguun luottaa.

"Lupaatko, ettet pudota?"

Ja sitten kainalon alta kyljelle ihmettelemään maailman menoa :)

Toisinaan meille länkkäreille niin arkipäiväiset asiat voi olla täällä suuria ihmeitä. Musta oli ihan mielettömän hauskaa ja söpöä, kun opastin yks päivä Mogran naisille miten pyykkikonetta käytetään. KuukausiA sitten Mograan on saatu lahjoituksena kolme 12 kg:n rummulla olevaa pyykkikonetta (kanadalaiset saa kunnian tästä). Noin viikon ajan (slowly by slowly) koneet on ollu yhdistettynä vesijohtoihin ja paikan päälle on saatu sähköt. Mutta koneet seisoi odottamassa pyykkiä, koska kukaan ei osannut käyttää niitä. Otin kaksi naista kainalooni ja mentiin ihmettelemään koneiden toimintaa. Naiset oli aivan ihastuksissaan, kun koneet toimii niin AUTOMAATTISESTI! Hämmästystä aiheutti se, että kun laittaa virran, valitsee ohjelman ja lämpötilan, niin kone hoitaa loput. HUUHTELEE ja LINKOAAKIN itsestään! Linkoamista ihmeteltiin huuli pyöreänä ja tytöt oli niin ihastuksissaan, että se oli kerta kaikkisen suloista katsottavaa. Ja ihmekös tuo. Jos sulle lankeaa Mograssa pyykkivuoro, niin sittenhän pyykkäät 3-5 tuntia käsin!! Naisista tuntui huojentavalta, että nyt säästyy aikaa ja vaivaa. Vielä pakko mainita, että kun ekat pyykit saatiin koneesta, niin tytöt painoi ihmetellen (ne lähes kuivat) pyykit poskeaan vasten <3 Luksusta? Kyllä!! Vielä hieman fiksaamista koneet tarvitsee, sillä vesi tuli niin hitaalla paineella, että rummun täyttyminen kesti TUNNIN! Ja vasta sitten kone alkaa pestä. Sitten vielä huuhteluvaihe jne... Noh, putkimies piiphati tänään, kaveri ehti lähteä ennen kuin pääsin haastattelemaan, mutta eiköhän ongelma saada hoidetuksi. Mutta hei kotikadun ihanat muijat... mitä jos mekään ei enää ahistuttais siitä kotona olevasta pyykkivuoresta? Moniko on pyykänny käsin viimeisten vuosien aikana 3-5h putkeen? ;)

Eilen oli tämän perheen lasten viimeinen lomapäivä. Mentiin aamulla lääkärin vastaanotolle tarkistuttamaan Mantoux -kokeet, jotka oli kaikilla negatiiviset. :) Sieltä mentiin Planet Yogurth nimiseen jäätelöbaariin.. Mikä paikka! Ei paljon meikäläinenkään laktoosivammasta piitannu (ois ehkä kannattanu), vaan ihan huoletta kasailin annoksen! Asiakas saa siis itse kasata jäätelönsä isoon kuppiin ja heittää päälle karkit, pähkinät, hedelmät jne. ja hinta tulee painon mukaan. Ja sitten haettiin Nakumatista (paikallinen Prisma) vähän karkkia. En ollu silmiäni uskoa, kun hyllyllä komeili Pandan lakritsipussit!! Siis WHAT?! Lapsetkin oli vähän ihmeissään, että mikä sen siskon nyt tuli kun se alkas tollai hihkua...? Mutta nyt saa kyllä Panda kiitosta!

Panda, omintakeinen makeinen <3

Kotona pidettiin meikkitunti ja loihdittiin ihan kar... kauniita sotamaalauksia :D Harmi ettei tullu otettua kuvia muuta kuin Allusta. Mäkin näytin harvinaisen ruskettuneelta tyttöjen käsittelyn jälkeen ;) Jätettiin meikit koristamaan kasvoja ja heitettiin aurinkorasvat selkään. Me paineltiin tyttöjen kesken aurinkoon pelaamaan korttia ym. pelejä, kun Allu lähti kaverin luo. Joten tyttöjen kesken puhuttiin tyttöjen juttuja. Pojista tietenkin ;) Sen päälle uitiin, palloteltiin ja lähdettiin vielä pyöräretkelle. Ai että kun mä nautin! Oli ihan huisin hauska päivä! :) Ja illalla pistettiin taas linjat kuumiksi Saksaan ja juoruiltiin Martsun kanssa 1,5h. Täydellinen päätös onnelliselle päivälle <3

Siskojen kanssa pyöräretkellä. Kasvot pestyinä ;) Ainut julkaisukelpoinen kuva ;)

Kissan eilisillan saalis, joka näytti saaneen lähinnä henkisiä vammoja.

Matkalla takaisin luontoon. Gekkonen toipui nopeasti traumoistaan ja löysi jalkansa. Vein kaverin ulos ja ennen vapauttamistaan takaisin luontoon, hän oli ehtinyt tutkia jo hiukseni ja korvakoruni :)

Tänään kävin Mograssa, jossa oli nyt vähän huonoja uutisia ja vaisuja naisia. Sairaanhoitaja Ann ei nyt erinäisistä syistä johtuen enää työskentele Mograssa. :( Olin itsekin tosi yllättynyt uutisen kuullessani ja toivon, että Ann löytää uuden työn ja Mogra hänen tilalleen uuden koulutetun sairaanhoitajan. Aika moni muukin oli ihmeissään...

PS: 2000 vierailun rajapyykki alkaa olla hyvin lähellä. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja kiitokset saaduista blogipalautteista :) Kommentoikaa ihmeessä, niin tiedän ketkä on käyny lukemassa. Eli toisin sanoen, kenelle pidän paluuni jälkeen pistokokeita :P

-elsa