Pikavisiitti halki Suomen

+11Cº. Ei paha, ei paha! Aurinko ja kevät. <3 Tarkoittaa myös sitä, että kesä on askeleen lähempänä. :) Samoin kuin loma :P Sitä odotellessa otin tähän väliin yhden extravapaan duunista ja suuntasin Asanten vuosikokoukseen Mikkelin liepeille Ristiinaan - Saimaan rannalle. Junailin itseni liikenteeseen kauniina perjantaisena aamupäivänä laukku pullollaan tärkeitä papereita sekä pääsykoemateriaalia. Suomi ei ehkä ole iso maa, mutta silti junailuun sai varata aikaa yli viisi tuntia.Toki vastaavaan matkaan olisi Afrikassa kulunut n. 15 tuntia. Plus miinus neljä viiva kaksikymmentäneljä tuntia. :D Joten en valita. Suuri ero on toki myös se, ettei voi roikkua ikkunasta ulkona huutamassa "KAARTAA", eikä junan vierellä laukkaa lapsia huutamassa "JAMBO, JAMBO, JAMBO...!!"

Pidettiin perjantaina ihana ja tuottoisa aivoriihi Asanten hallituksen kesken sekä juoruiltiin kuumimmat uutiset (kuten miten kissanvihaajasta tuli kissaihminen - kaikeea se rakkaus teettää) ja ihasteltiin neljän kuukauden ikäistä pientä naperoa. :) Lauantaina aamulla rykäistiin suunnitelmat paperille vuosikokouksen muodossa. :) Kaikkea ihanaa ja kivaa on taas tulossa! Fiilis on siis tokikin aika huikea! Luvassa on vesitankkeja Mogran koululle ja avustusta FairMile Schoolille sekä pulsia slummikoululle... Näin alkajaisiksi. :)

Pikaisen visiittini päätteeksi palloilin Mikkelin keskustassa postikortteja kirjoitellen ja nauttien ihania herkkuja Ramin konditoriossa. Itse Ramia en tavannut, mutta sain tosi hyvää palvelua. :) Junaillessa kulutin aikaani mm. odotellen erinäisillä asemilla ja valmistautumalla pääsykokeisiin :)

Tämä pikainen visiitti Saimaan rannalle oli pisin erossaoloaika entisen Tinder-matchini - nykyisen avomieheni kanssa sitten maaliskuun. Kotimatkalla alkoi jo hieman ikävä painaa rintaa, joka sinänsä on ihan hullua, kun aiemmin asuttiin eri kaupungeissa :D Miten siis selviänkään tulevasta koulutusmatkasta Helsinkiin? (Kestää kuitenkin kaksi yötä :D). Saatika Nizzan matkasta, jolloin olemme erossa melkein viikon? :O Iiiks. ;) Ja miten voi ihminen olla korviaan myöden rakastunut? <3 Koska elämä on yllätyksiä täynnä <3

More later
-elsa

PS: Elämä oli jopa niin ihanaa, että sain mahataudin tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen samana päivänä. :D Eli olinko liian ÄLLÖ?

London London, lovely London

Seuraavaan lomaan on vielä kolme pitkää kuukautta edessä... Edellisestä lomasta on seitsemän kuukautta. Ja tähän väliin mahtuu lukemattomia ylimääräisiä työvuoroja sekä pitkiä iltoja tenttikirjojen ja tehtävien parissa. Kevättä kohden tahti vain kiihtyy. Ja mä muistelen entistä kaihoisammin sitä viime syksyn lomareissuani. Nyt tähän väliin siis voisi päivittää Amsterdamin jälkeisen pyrähdyksen Lontoossa, jonne siis suuntasin aamulla hieman unisena nukuttuani muutaman tunnin. Jotain opiskelumatskujakin oli mukana ja tarkoitus oli junassa lukea... Mutta neiti kyllä tais nukahtaa kuola poskelle. :D Matka taittui siis kanaalin ali junalla. Ja onneksi aamulla sen verran aivoissa raksutti, että otin passin mukaan! Mentiin nimittäin EU:n ulkopuolelle ja asiaan kuului turvatarkastukset yms.

Lontoossa suunnistin työkaverin ohjeiden mukaan erääseen pubiin lähelle Leicester Squarea. Mahtoi työkaverini tytär ihmetellä kun marssin Golden Lioniin ja tervehdin selvällä suomella ja jatkoin, että mulla on paketti sun äidiltä :D Se oli kyllä hauska tapahtuma eikä kumpikaan voinu pidätellä naurua :) Vetäisin pubissa pikaisesti murua rinnan alle ja lähdin sitten tappamaan aikaa National Galleryyn kulman taakse. Sivistin itseäni (ilmaiseksi) ja pällistelin typeränä kuuluisia maalauksia, joista osa oli vuosisatoja vanhoja. Mitään ihan hirveen syvällistä en kokenut, mutta kyllä se käymisen arvoinen oli ehdottomasti :)

Tämän taulun sanoma viittasi ikääntymisen vaaroihin?

Herra Rembrandtin viimeinen omakuva. Koleeta.

Palasin notkumaan Leicester Squaren Underground aseman liepeille ja pienen haahuilun jälkeen löysin sieltä ystäväni Hannan, joka heilahti Suomesta saakka paikan päälle :) Siitä sitten alkoikin meidän yhteinen tutustumismatkamme Lontoon ihanaan katukuvaan, double-deckereihin, puhelinkoppeihin, pubeihin jne :)

Pubit (joita riitti) pystyi tunnistamaan jo kaukaa... Jokaisessa oli kukkapuskia oven yläpuolella.

Peruskatu

Turistien viihdyttämistä.

Ajan sallimissa määrin päätimme olla tosi turisteja ja suunnattiin heti miten aamuisin laittautumisen jälkeen double-deckerillä kohti nähtävyyksiä. Ekana tsekattiin Big Ben, joka kavereiden kesken on siis Iso-Pentti. ;) Napsittiin vähän väliä pakollisia kuvia suttuisessa säässä ja jatkettiin jalan matkaa. Päädyttiin reissun alkuvaiheissa Tower of Londoniin ja tsekattiin Tower Bridge. (Lisätietoa historiallisesta linnasta löytyy täältä: http://www.hrp.org.uk/TowerOfLondon/ ) Tosi turisteina meillä meni useampi tunti, kun kierrettiin Towerin kolkkia ja ihmeteltiin haarniskoja, saleja, helvetin kallista matkamuistokrääsää ja kruunun jalokiviä. Ja siis ne jalokivet tokikin katseltiin LIUKUHIHNALTA! Siis itse kalleudet kyllä pysyi paikallaan, mutta me liikuttiin liukuhihnan mukana kuin Atrian nakit konsanaan. :D Kuitenkin kaiken kaikkiaan me tykättiin kaikesta mitä nähtiin ja jalat oli soosia alta aikayksikön :D

Valmiina päivän koitoksiin

Tositurreilua... Jälleen kerran :D

...sarjassamme tosi turistit...

Tower Bridge

Yksityiskohta sillalta

Stairway to heaven?

Vapaaehtoisten kyhäämä muistomerkki I (vai oliko se II) maailmansodan brittisotilaille.
Yksi kukka jokaista kaatunutta sotilasta kohden.

Linnan sisältä sen vanhimmista osista.

Jahas, joku turisti taas eksyny kuviin...

Pöljä sovittaa vartijan kypärää :D

Sillan yksityiskohta

Haarniskavarastolta

Iso-Pentti <3

Tutkimuskohdelistallamme oli myös The Dungeon, joka perehdytti meitä Lontoon historian kauhistuttaviin ja verisiin tapahtumiin. Kyseessä oli siis oikea kauhukävely aivan huikeissa puitteissa! Dungeonissa siis kuljettiin ryhmänä pitkin pilkkopimeitä käytäviä, jotka oli todella upeasti laitettu Lontoon vanhoiksi kapeiksi kujiksi. Taidokkaasti maskeeratut näyttelijät kertoi kauhutarinoita, esitteli kidutusvälineitä, vähemmän oikeudellisia oikeudenkäyntejä sekä Sweeney Toddin parturitilat, joissa sai jännittää kuka joutuu uhriksi. Eräässä pubissa istuttiin pilkkopimeässä ja ykskaks salamojen välähtäessä mun ja Hannan pöydän toisella puolella seisoi Viiltäjä-Jack... veitsi kädessä. Pöksyjen kastuminen ei ollut kaukana. :D Lopulta koko lauma talutettiin "hirtettäväksi". Istuttiin huvipuistolaitetta muistuttavaan laitteeseen, jossa meidät suojattiin turvakaarin. Siitäkään huolimatta ei raksuttanut, vaan yllätys oli totinen kun lattia alapuolelta aukes ja tipahdettiin hurjalla nopeudella alas. (Jopa niin hurjalla, että Hannalla taisi murtua häntäluu) Alhaalla meitä odotti "muut-jo-saman-käsittelyn-saaneet-uhrit" huput päässä ja narut kaulan ympärillä. The Dungeon oli kyllä hintansa väärti, mutta ei missään tapauksessa lasten paikka, vaikka niitäkin valitettavasti siellä näki. Kaksi terveydenhoitajaa ahdistui lasten puolesta ellei omat vanhemmat tajunnu sitä tehdä. :D

Yritin soittaa kotiin. Ei vastausta. Eikä ole eka kerta reissujeni aikana :D

Ihan pelkkää kulttuuria meidän reissu ei ollut, vaan tottakai me shoppailtiin :D Lontoossa Oxford Streetillä sijaitsee Primark. Törkeä halpa vaatekauppa, jossa meni tovi jos toinenkin :D Ja mukaan tuli kassillinen tavaraa pilkkahintaan. Lisäksi shoppailtiin luvaton määrä tuliaisia. Munkin piti ihan keksiä, että kenelle ostaisin, mutta pakko oli saada niitä kaikkia ihania Lontoon tavaramerkkejä. Ainakin mun kummityttö oli erittäin tyytyväinen hänen puhelinkoppiin, joka onkin "säästöpossu". Ja kummipojalle meni double-decker teroitin :D Postikorttejakin lähti luvaton määrä. Jälleen kerran. :D Mutta ne kyllä oli kerrassaan ihania <3

Pari korttia lähti kohti Suomea. Jälleen kerran. :D

Ihan ilman klaappiakaan ei säästytty.. :D Oltiin lepuutettu jalkoja ja kostutettu kurkkuja kahdella oluella paikallisessa pubissa.... Kulutettiin aikaa jonkun oikein mukavan keski-ikää hipovan, tyylikkäästi harmaantuvan herrasmiehen kanssa ja käytiin oikein mielenkiintoisia keskusteluja. Tuo oli kyllä reissun yksi parhaista kohtaamisista. :) Siitä kun lähdettiin kohti bussipysäkkiä, niin kiireessä juoksastiin tien yli ja ihan yhtäkkiä mä olinkin rähmälläni. Hetken päästä tajusin, että polvi on auki ja oikean käden sormet vuotaa verta ihan hulluna. Huolehtivainen juttukaverimme järjesti meidät oikeaan bussiin jossa paikalliset kauhisteli mun runnellun näköstä ulkomuotoa. Suunnistimme suorinta reittiä hostelliin, jossa nuolin kirveleviä haavoja, sekä yritin paikkailla kolahtanutta itsetuntoani. :D Ikuiset arvet niistä taisi jäädä, sillä vielä tänäkin päivänä nuo muistot kuultaa ihossa eikä oikean käden nimetön taivu normaalisti. Yyyps.(Luvassa herkullisia kuvia :D)

prkl

Tekevälle sattuu..

Muistoja ne on nämäkin... Tekevälle sattuu.

Klaapeista viis, reissu oli mainio!! Ihastuttavaa miten vanhanaikainen Lontoo on, mutta silti niin totaalinen metropoli. Ja miten hassulta se brittiaksentti kuulostikaan :D Ihan tunsimme itsemme tyhmiksi välillä! Ja niin turisteiksi, kun syötiin vielä viimeisenä päivänä täysin ylihinnoiteltu fish&chips -annos. (Joku paikallinen näki ihan vaivaa ja pysähtyi tämän asian meille kertomaan... sekä ehkä latisti vähän tunnelmaa) Mutta ei nuo brititkään ole ihan täydellisiä! Kuningatteralla ei ainakaan oo sisustustamisen suhteen suuremmin näkemystä, sillä Buckinhamin palatsin verhot totta tosiaan on ihan helvetin rumat. :D Mutta näkemisen arvoiset...Loppuun voisi toki leuhkia myös sillä, että taisimme nähdä Prinssi Williamin auton perävalot, kun se tyyräs palatsin alueelle. Rekkarissa komeili WILL-I ;)

Kuningattaren vaatimattomia koristeluita kotiportin pielessä.

Meneekö tämä pröystäilyn puolelle?

Setä pönöttää

Ylihinnoiteltu ateriamme... Oli kyllä hyvää, eikä jääny nälkä!

Lontoosta suuntasin vielä takaisin Pariisiin. Siellä vastassa oli jälleen Sannu ja JB, jotka majoitti mua vielä kaksi yötä. :) Yhdessä suunnattiin einestämään sammakkoa (joka muuten maistuu ihan kanalle) ja drinkille. Harmittaa, ettei tullut otettu siitä ihastuttavasti sisustetusta raflasta kuvia. Sammakkoa pohjustettiin ihanilla etanoilla, joten uusia makuelämyksiä siis ainakin koin :) Sieltä suunnattiin sitten drinksulle. Dirty Dick tarjoili meille melkoisen vätskän juoman, jota ei oltu koolla pilattu. ;) Taksimatkalla kohti kotia olinkin jo auliisti unessa :D

Melkosen vahva setti rommia ym. Ja tämä tuotiin pöytään liekehtivänä.

Todiste siitä, että paikan nimi todellakin oli Dirty Dick

Viimeiset hetket Pariisissa kulutin kuljeskelemalla ja ihastelemalla katuja katutaiteineen, juomalla kupposen espressoa Montmartren taiteilijakukkulalla ja piipahtamalla valokuvanäyttelyssä. Nautin lomasta ihan viime hetkiin saakka ja lopulta kiiruhdin tukka putkella lentokentälle ollen se viimeinen koneeseen nousija. :)

Rakastuin tähän kuvaan. <3 Afrikka aina sydämessä <3

Ihastuttava baaritiski :)

Hieman epäonnistunut kuva baaritiskistä. :( En kehdannut ottaa avoimesti :D

Nyt alkaisi siis olla loma jälleen paikallaan... Kesällä lomailen ainakin Suomessa, mutta myös ulkomailla ;) Ennen kesälomaa aiomme kuitenkin suunnata Helsinkiin Nitro Circukseen haistelemaan bensaa ja ihastelemaan hurjia temppuja... Kaikkea se rakkaus todellakin teettää. ;) <3

-elsa

Aikamatka taaksepäin

Nyt alkais olla loma paikallaan... Vaikka tällä hetkellä pitäisi opiskella kovasti, lukea pääsykokeisiin ja muuta, niin mielummin heittäisin nuo asiat syrjään ja muistelisin sitä viimeisintä lomaani. Joka oli siis SYYSKUUSSA :S Blogi on ollut hiljaa, koska elämä on täyttynyt kaikesta muusta. Työstä, opinnoista, mutta ennen kaikkea rakkaudesta ;) <3 Siitä ehkä myöhemmin lisempää, mutta palaan nyt viime syksynä pitämääni kesälomaan ja pakenen hetkeksi opintomateriaalien parista... Suuntimaksi tuolla lomalla otin Pariisin ja Sannun lämpimän syleilyn, ranskalaiset viinit ja ruotsalaiset rapujuhlat.

Ekalla Pariisin matkalla jäi vähän vajaaksi tuo Versaillesin palatsin alueen tutkiminen, joten löysin itteni talsimasta sieltä. Tuntuu todella hassulta tassutella tennareissa samoilla lattioilla, jossa jo satoja vuosia sitten on kopistu korkokengissä peruukit takaraivolla pikkuhiprakoissa. Ehkä on juhlittu Marie-Antoinetten synttäreitä juuri samassa huoneessa, jossa mä yritän olla tahraamatta pintoja tai hajottamatta mitään. Siinä on kyllä muija mun makuun - Maria-Antoinette nimittäin ;) Pisti hovin rahat haisemaan juhlien, pelaten ja shoppaillen. :D Turha sitä on holvis säilytellä - rahaa pitää kierrättää. ;) Ei vaan, oikeastaan ko. mirkku on harvinaisen mielenkiintoinen persoona. En nyt raavi pintaa syvemmältä.. Kunhan totean. (Kannattaa tsekata Wikipediasta perusfaktoja)

Aika vaatimattomat verhotupsut...

Rahvas takapuoleni ei saanut kuluttaa ko. tuolia.

Puutarhasta löytyi myös hieman perinteikkäämpiä taloja

Onkohan kyseessä alkuperäinen portti?

Ilta sujuikin sitten vähän toisenlaisissa merkeissä, sillä mun ystäväiset oli järjestäny meille ohjelmanumeroksi ei sen enempää eikä vähempää kuin.... RUOTSALAISET RAPUJUHLAT! Voi kyllä! Sinne sitä mentiin Pariisin Svenska Klubbenin kekkereihin asiaan kuuluvissa varusteissa parin makulonkeron voimin. Ja hitto mikä meininki :D Helan gåria veivattiin sataan kertaan, snapseja vedettiin huolella, viini virtas, olutta oli ja ai niin... syötiin me niitä rapujakin. :D Jouduin aluksi ehkä vahtaamaan naapurin lautaselta, että miten niitä rapuja sitten ajetaan. Muutaman kunnon "tirskahduksen" jälkeen ymmärsin myös ruokalapun merkityksen :D Myös uimalasit ois ollu aika jees. :D Oli kyllä niin hauskaa ja ihania ihmisiä kohdattiin... kuten Harry, George, Tom, Edward... ja nämä kaikki siis samassa persoonassa mutta tuppasi tuo nimi olemaan hukassa. Hyvästeltiin myös William, Ben, Mark ym. kaverit :D Ja koska rapujuhlista oli kyse, niin mukana oli myös Samuli ;) (Olipa hyvä läppä)

Neuvoa-antavata ennen rapujuhlia.

 

Ja koska reissu oli suunniteltu aika perus Elsa-setiksi, niin seuraavana aamuna (muutaman tunnin reippailla yöunilla) lähdettiin ajelemaan kohti Amsterdamia - sormet edelleen ravuilta haisten. Ajomatkaa oli edessä 5 tuntia halki Ranskan ja Belgian... Viiden tunnin ajomatkaan voi kuitenkin kuluttaa helposti seitsemän tuntia. :) Kaks muijaa kun suunnistaa navigaattorin nukkuessa takapenkillä, niin matkaan voi tulla mutka... jos toinenkin. Joka kerta kuitenkin päästiin takas oikealle reitille ja olen ylpeä meistä! Matkalla viihdytettiin itseämme pelaamalla pelejä. Aikuisten ihmisten on tärkeää huomioida jokainen hevonen, lehmä ja lammas joka matkalla nähtiin - lapsekas into äänessä. "HORSE, HORSE, HORSE" :D Lisäksi otimme liikennemerkit ajoittain hieman kirjaimellisesti. ;)

Euroopan moottoriteillä on kyllä hyvin samanlaiset lait kuin Etelä-Pohjanmaalla. :) Mää ensin, sää sitte vasta!

Amsterdamin ihanat pienet kujat ja kadut ihastutti jälleen. Miten intiimi voi kaupunki olla? No todella intiimi :) Amsterdamin hinnat ei ihastutakaan ihan niin paljoa... :D Hostellin hinta oli melko riipaiseva huoneesta, jossa vaatteet alkas haista röökiltä ilman että itse kessutteli, mutta ei se mitään. Respan setähän siis sai tietää, että me ei polteta ruohoa. :D Ihan erikseen mentiin kertomaan asia, ettei vain jää väärinkäsityksiä meidän porukasta :D Kerrassaan ihastuttava setä ja hauskaa läpänderusta tuli sen kans heitettyä. =)

Alettiin kävellä katuja ja kujia seksimuseota etsien. Sitä kun ei löytyny kartoista. :O Lopulta yks blondi tuumas, että jos me ei NYT löydetä sitä niin me voidaan mennä muualle... Sinänsä hyvä suoritus. Seistiin kuitenkin siinä oven edessä. Ihan oli kissan kokoisin kirjaimin (neonvaloin) kirjailtu oven yläpuolelle että Sexmuseum. :D Siellä me sitten tutkittiin mm. 1920 -luvulta lähtöisin olevia "perhealbumin" kuvia. Kivoja viiksiä ja häpykarvoituksia :D Me myös löydettiin osasto kiinalaisille. ...Kiinalaiset, oikein vanhat pervot! ;) Museo oli ihan jees, mutta tultiin tulokseen, että seksikkäämpää on jättää jotain piiloon ;) Ihan neljän euron ja parin turvahälytyksen arvoinen keikka kuitenkin. (Kyllä, ak aiheutti kaksi kertaa hälytyksen museossa :D ) Museosta ei nyt ole kuvasadetta, ois ollu niin K-18 matskua, että äidin kaikki mielikuvat sen siveellisestä tyttärestä olis ollu pilalla.

Meidän tossut :)

Sitten jatkettiinkin iltaa pubirundailemalla ja ilta kääntyi ihan aamuksi saakka, sattumien kautta kun lyöttäydyttiin parin norjalaisen purjehtijamiekkosen matkaan... Hikisiä täpötäysiä pubeja, oluita ja laulua, joten hauska ilta oli taattu. :) Kavereidemme nimet on nyt vähän hakusassa, mutta toinen ainakin oli kapteeni joten kutsumme häntä Kapteeniksi. Toinen puolestaan... teknikko. Oisko ollu Björn? Tyypit oli oikein hauskoja ja Kapteeni myös tiesi että "two minutes in heaven is better than one minute in heaven". Tämä tärkeä ;)

 

Siiderin ystäväkin taipui olueen...

Kreisit merimiehet :D

Seuraavana päivänä hieman rapsakassa olossa valuttiin kiireettömälle aamupalalle pubiin ja kruisailtiin kanavissa botskilla, juoden maitoa ja vettä. ;) Tutustuin myöskin BodyWorldsin Happiness Project -näyttelyyn ja olin melko vaikuttunu. Sairaanhoitajan  näkökulmasta oli todellakin mielenkiintoista tutkia ihmisen kaikkia mahdollisia osia keuhkoista aivoihin, hermoihin, verisuoniin, lihaksiin jne jne... Näyttelyssä on siis käytetty oikeita ihmisruumiita, jotka on kuoleman jälkeen jotenkin "muovitettu". Esillä oli mm. aidan yli hyppäävä mies... ilman nahkaa. Oli tosi kiehtovaa kattoa lihaksia ja luita jne. Eniten jäi kuitenkin mieleen se mitä voi tapahtua ihmiselle jos se elää liian kauan... noh, siveellistä elämää ;) HUI! ;) Tästä löytyy lisää tietoa aiheesta: BodyWorlds

Vettä ja maitoa :)

:)

Ihanat matkakumppanini <3

"Hei kato mun krapulaa" 

Päivän kääntyessä kohti iltaa käännettiin myös perheautomme nokka kohti Pariisia. Matka sujui rattoisasti vähemmillä mutkilla ja lopulta päästiin perille joskus kahden aikaan yöllä. Rapujen hajukin oli viimein hälvennyt sormista kun viimein saavuttiin takaisin Pariisiin. Tuo hazardi 27 tuntia Amsterdamissa oli ehdottomasti yksi elämäni mieleenpainuvimmista kokemuksista. Ehkä juuri siksi siitä voi kirjoittaa yli puolen vuoden jälkeenkin... Seuraavan kerran kun kaipaan lomaa, taidan muistella Amsterdamin jälkeistä Lontoon reissua =)

-elsa