Vellikellon soiton aikaan

Nyt ajattelin taikoa esiin lyhyen ja kuvapainotteisen tekstin Matharen slummikoulusta. Eli kävin siellä kuvailemassa vähän videomatskua sillä ajatuksella, että Tuija voi niitä Suomessa esitellä mahdollisille yhteistyökumppaneille. Tämä oli itseasiassa vasta mun toinen visiitti koululla, sillä koululaiset oli joulun aikana tietenkin lomilla. 

Mitään uusia ja mullistavia kuulumisia ei ole, mutta pääsin näkemään lounastunnin ryysiksen... Eli kun vellikello soi, niin nopeat syövät hitaat. Ruokaa ei riitä kaikille 900 lapselle, vaan ne saa jotka on hyvässä paikassa jonossa. Osalla saattaa olla mukana jokunen kolikko, että saa hakea välipalaa ellei ruokaa riitä. Mutta toisilla ei ole sitäkään. Miettikääpä millaista on istua jossain koulutustilausuudessa just ennen lounastaukoa, kun nälkä kurnii mahassa, eikä oikein jaksa enää keskittyä. Mä ainakin oon niin perso ruualle, että hyvin reippain askelin tassuttelen ruokajonoon (keskituntinopeuteni ruokalaan suunnistaessa on 6,5 km/h) ja mähän syön niin että napa ruskaa... Koko rahan edestä. Veikkaan, että menis kuppi nurin jos ruoka loppuis nenän edestä. Eikä sitä enää jaksaisi keskittyä siihen koulutuksen antiinkaan.

Muutama minuutti ennen lounastuntia...

Ruokajonossa on tungosta ja läheinen tunnelma

Kuppi per lärvi... Niille joille riittää

<3

Pojat odottaa kuumeisesti omaa maissista ja pavuista koostuvaa annostaan.

Toivon mukaan meidän yhdistys saa aikaan sen, että jokainen näistä lapsista saa koulussa lämpimän aterian. Ja jokainen opettaja saa palkkansa kuukausittain. Siinä kaksi tärkeää asiaa, joilla voidaan tarjota näille pienille mahdollisuus päästä ulos slummeista. Ja jos sitten vielä saataisiin vihkoja, kyniä, kumeja ja VALOT joka luokkaan. Siinä on vähän tavoiteltavaa... 

PS: Eka aidosti lyhyt teksti ;)

-elsa