Uudet ilot, uudet surut, mutta yksi on aina.

Oli pakko postata tämä eräs ostosreissu blogille. Oon niin innoissani (ja kauhuissani) asiasta. Masai Market ja jouluale. (Se kuvitteellinen sellainen tässä tinkimisen maailmassa.) Kun mä näin sen, mulle tuli tunne, että tuon haluan. Ja se tunne oli yhtä vahva, kuin erään taannoin hankitun hemmetin ison ja painavan patsaan kanssa. (Jolta nyt puuttuu jo yksi häntä :( ) Siis kerrataan vielä. HALUAN. H-A-L-U-A-N. Ymmärrättekös? Lähtöhinta 15 000KSH. 20 minuuttia. Hinta 6000KSH ja se oli mun. En oikeasti uskonu, että voisin saada sen edes jotenkin kohtuullisella hintaa. Rehellisesti sanottuna tunnustin itselleni olevani hullu, kun kannoin tätä painavaa ja heti niin tärkeää hankintaa autolle. Jopa mun matematiikan taidoillani pystyin laskemaan, ettei oo mitenkään todennäköistä, että tää menis rinkkaan. Siispä ehkä lähetän tavarani täältä kontilla kotiin. Tää ei jää tähän. Mä haluaisin yhden piknik-korin, joka on kerrassaan ihana, upea, iso ja painava. (AUTS!) Ja sit ihanan tikatun läppärilaukun (ihan helppo). Tauluja. Kippoja. Kappoja. Jopa salaatinottimia! Joita ei ennestään ole kovinkaan monia. Ja sitten ne kaikki tuliaiset vielä. Auts, again. Kulttuurishokki on taattu seuraavan kerran kun vierailet kotonani, sillä mä en kyllästy tähän afrikkasälään... Tervetuloa. Otan avosylin vastaan ja keitän afrikkalaiset kahvit. <3 Toivottavasti Saagakin hyväksyy kaikki uudet kuosit sekä sisutuksessa, että kaulapannassaan ;)

Ihan kohtuulliset ostokset.... ? ;)

Yyps.

Uusi vuosi vaihtui kotosalla ilman räiskyviä raketteja ja hillityllä viinimäärällä. Mukava ilta isolla porukalla pitkän pöydän ääressä. Listalla: swahili dishes. Ja kyllä oli maullansa kalat ja (kookos)soossit kera pinaatin ja maustetun riisin! :) Muut suuntas 1.1 Masai Maraan. Mä otin polkupyörän alleni ja polkasin läheiseen Karura Forestiin, jossa sukkuloin pitkin poikin 25 km:n verran vaihtelevissa maisemissa ja poluilla. Ihana päivä! :) Oli myös luolaa ja putousta, ylä- ja alamäkiä. Oikein sopiva aloitus vuodelle. :) On hieman hämmentävää, että keskellä miljoonakaupunkia on tuommoinen alue, jossa voi jopa katsella wildlifea. Tosin mulla oli hieman huono tuuri. Näin kuitenkin kolme kruunukurkea, jotka on aina jotenkin pysäyttävä näky... Kahden kuukauden pyöräilytauosta huolimatta, matka sujui lähes mutkattomasti ja Bepanthen -tuubiakaan en illalla tarvinu. Vain yksi polvivaurio, kun ketjut irtos ylämäessä ja onnistuin kolauttamaan polven ilmeisesti polkimeen...

Putouksilla (No shit Sherlock!)

Mieli lepäsi :)

Ylitin varmana joillakin osuuksilla nopeusrajoituksen (20km/h) IHANAA menoa :)

Jaha, se ois tositurre siinä sitten. :D

Yleisön pyynnöstä pyöräilykuvia.

Yli vaan että heilahtaa. Mutkan takana olikin sitten semmonen ylämäki, että sen päällä meinas puuskuttaa. :D

Monimuotoista oli metsän anti.

Tänään ryykäsin hirveellä hädällä parturiin vain huomatakseni, että ovessa on pienen pieni lappu, jossa ystävällisesti ilmoitettiin että he ovatkin kiinni 1.1 ja 2.1. Mulla oli siis aika 2.1 klo 10:00. Menin sitten lounaalle yhden paikallisen kaverin kanssa ja hän vei mut myös eläinten orpokotiin, jonne olin suunnitellu joku päivä meneväni. Se oli kyllä aika jees mesta eläimiä rakastavalle ihmiselle. Mun karkkikauppa. :) Kunhan suljin silmäni häkkien koolle... Orpiksessa oli gepardeja, paljon paljon leijonia, leopardi, puhveli jne. Mun mielenkiinto kohdistui etenkin näihin kissaeläimiin. Ne on kertakaikkisen kauniita ja kunnioitusta herättäviä otuksia. Ekat väreet sain kun muutaman vuoden ikäinen gepardipoika jutteli mulle reippain sanoin, kun erehdyin tsiigaileen sen simmuja. Ei ihan semmoista pientä naukumista ollu. Mielenkiintoista oli myös huomata, miten levottomaksi leopardi meni kun leijonille oli jo heitetty ruoka ja se vielä odotteli omaansa. Sitten jostain paikalle pelmahti pieni seepravarsa. Siis ihan vapaana siihen puiston keskelle. Samantien kissahäkeissä alkoi tapahtua. Leopardi painui matalaksi ja alkoi "vaanimaan saalistaan". Leijonat valpastui yhtälailla ja osa naaraista painui matalaksi ja seuras tarkasti varsan liikkeitä. Sitten joku paikan työntekijöistä lähti juoksemaan seepran edellä ja sai näin varsan huomion, joka lähti juoksemaan perään. Salamana ponkas kissat ylös ja kun varsa juoksi leijonahäkin ohi niin melkoisia spurtteja häkin sisäpuolellakin otettiin! Eli vaikka nämä on vankeudessa kasvaneet, niin vaistot ei oo kadonnu mihinkään. Luonnossa niistä jokainen on kuitenkin syntynyt, mutta syystä tai toisesta päätyneet orpokodin huomaan... Mun seuranani ollut kaveri ei tainnu tuntea oloaan kovin kotoisaksi... Tyyppi pysytteli sopivan välimatkan päässä häkeistä ja aidoista. Kerran epähuomiossa erehtyi nojaamaan leopardin häkkiä kiertävään aitaan työpuhelua puhuessaan. En voinu siltikään vastustaa kiusausta, vaan karjaisin "Watch out, it's right behind you!!" Ja jätkän naama oli kyllä näkemisen arvoinen :D :D Hetken jo pelkäsin, että sillä valahti kehnot housuihin. (Niin ei käyny) Ja päästiinpä tällä reissulla kuulemaan miltä leijonan ärjyminen kuulostaa!! Huh, komeaa puhetta! (Ja taas kaverini näytti hieman pahoinvoivalta :D )

Kruunukurki

Papinoita oli paaaljon vapaana puistossa.

Uuuh, on se komea näky

Ainut hetki jolloin tämä uros ei näyttänyt arvokkaalta tais olla se, kun jätkä nuoli pallejaan :D

Upea gepardipoika

"No koita ny s****a ottaa se kuva, ei täs jaksa koko päivää poseerata!!"

Viimeisin Mograan suunnattu visiitti oli hieman raskauttavampi kokemus. Oltiin vauvalassa. Kuljin yhden sängyn ohi ja huomasin, että nyt on jokin vinossa baby Monicalla. Mutta en ehtinyt ajoissa... Aloitin elvytyksen liian myöhään ja epäilenpä, ettei sitä pientä tyttöä olisi kukaan voinut pelastaa, eikä se ehkä ollut tarkoituskaan. Jo kahden viikon ajan tämä tyttö oli kamppaillut elämästään ja oli nyt hyvin heikko ja erittäin laiha. Äiti ja kaksoissisko oli kuollut synnytyksessä. HIV statuksesta ei varmaa tietoa. Mutta siinä hetkessä, kun tajusin sen pienen kuolleeksi käsissäni, en sitä voinut hyväksyä. Otti todellakin luonnon päälle, etten osannu toimia paremmin tai nopeammin. "Olishan mun pitäny pystyä parempaan..." Järkyttyneenä itkin kädet vapisten siinä sängyn vierellä. Brenda rakas tuli seisomaan mun viereen ja otti varovasti kädestä kiinni. Se pieni ele tuntui uskomattomalta. Miten niin pieni osoitti lohtuaan, ilman mitään sanoja. Hoitajat vei leikki-ikäiset pois huoneesta ja Mogran sairaanhoitaja kävi vaihtamassa mustat ylleen. Baby Monica haudataan kaupungin kirkkomaahan. Nyt jälkeenpäin hyväksyn ja ymmärrän sen, että näin sen piti mennä. Niin raakaa kuin se onkin sanoa... Mograssa tämä ei todellakaan ole yleistä, sillä pääasiassa kaikki tosiaan voivat hyvin. Kasvavat ja kehittyvät. Ja nauravat, leikkivät ja höpöttävät. 

Seuraavana päivänä suuntasin Jaanan ja poikien kanssa hedelmätorille ostoksille. Se osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä se oli väri- ja makuterapiaa parhaimmillaan. Upea paikka täynnä herkullisia hedelmiä, joita sai maistaa ja kyllä... Nehän oli ihan TÖRKEÄN halpoja! Ihan oli Suomen ruokaveroon tottuneella pää pyörällä niiden kilohintojen äärellä. Ja miten makeita oli mangot ja kaikkea uutta ja ihmeellistäkin sain kielen päälle. :)

Mitä sais olla ja millä hintaa?

Mangoja on muuten ainakin kolmea eri laatua. Joista paras tuo kuvassa taka-alalla oleva keltainen mango.

Enkä ole eläessäni nähny niin isoja vesimeloneja kuin mitä tuolla bongailin.

...On joka lähtöön...

Ai niin, mun tämä puolen vuoden matkani ei rajoitukaan pelkkään Afrikkaan, sillä mun pitää poistua kahdeksi viikoksi maasta ja koko Itä-Afrikasta, jotta voin saada uuden viisumin. Samalla lipareella saa nimittäin tassutella aina kolme kuukautta kerrallaan tässä maassa. Kauheen kiva, että tää uusi viisumia koskeva laki tuli nyt voimaan. *huoh* Noh, alustavia suunnitelmia on tehty. Suomi ei tullu pieneen mieleenkään! Suuntaan siis ehkäpä Saksaan Martsua moikkaamaan :) 

Näin vuoden vaihtuessa sitä aina katsoo sekä eteenpäin, mutta myös taakseen. Mitä jäin käteen vuodesta 2013? Ainakin se oli tähän astisen elämäni huippuvuosi matkustamisen suhteen! Ja kyllä on iltapalapöydässä ruodittu hyviä ja huonoja uutisia (ja miehiä), kerran jos toisenkin. Ja kun majavat on lauteilla, niin loppupeleis ne huonotkin uutiset on onnistuttu kääntämään hyviksi. :) Nyt hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti se on kaikille antoisa ja ne jotka tekivät lupauksia, pysyvät/onnistuvat niissä. Itse lupasin seuraavat asiat: Jatkan unelmieni toteuttamista parhaan kykyni ja varallisuuteni mukaan, en ihastu kehenkään, pistän lihat monipuolisemmin liikkeelle, olen parempi ystävä rakkailleni, muistan sanoa kiitos, tarjoan apuani sitä tarvitsevalle ja kun itken, (toivottavasti) itken ilosta. Rakkaat terveiset maksasairaanväriselle muijalle. ME ollaan AINA <3 Kuten mulle kirjoitit. <3 Kiitos ja kumarrus kaikille viime vuodesta. Korkeanpaikan leiri kuittaa uuden vuoden alkaneeksi.

PS: Kuvat jatkossa isommassa koossa, koska tiedän ainakin yhden erittäin huononäköisen lukijan.

-elsa, eli maitokahvi ilman kahvia-