Se toisenlainen joulu

Sallitteko vielä jouluähkyn keskellä pienen tekstin aihetta koskien? Toivottavasti. Nyt se alkaa olla ohi. Elämäni ensimmäinen, erilainen joulu. Ja hyvä sellainen olikin. :)

Mun jouluni alkoi 21.12 Mograssa. Vapaaehtoiset (paikalliset) silmäätekevät oli laittanu vähä hynää yhteen ja lapsille oli järjestetty juhlat. Kunnon ateriaa myöden. Siellä oli koristelut, DJ joka pisti parastaan ja lapsille laulua, tanssia ja kilpailuja. Siellä ne pienokaiset veivas peppujaan musiikin tahdissa kun DJ heitti levyt pyörimään. Mikä näky! :) Pihalle oli tuotu pomppulinna, joka sai melkoisen suosion. Lisäksi katukuvassa nosti päätään myös hyppynarut, hulahula-vanteet ja iloiset kasvot. Meno oli kerrassaan mahdotonta! Itekin heitin kameran sivuun ja menin mukaan jamitteleen ja pelailemaan. Ja nautin juhla-ateriasta. Annoskoko oli kyllä suunniteltu isommalle työmiehelle, joten en pystynyt kaikkea syömään. Lihan koostumus oli myös sitä luokkaa, että ei passannu nielasta ennen kunnollista tunnustelua. Suurimmat luunsirut karsin lautasen reunalle, mutta osa siitä murskasta päätyi kyllä alas asti. :D Kaikki kuitenkin hyvin, ihanasti suorastaan. Siihen saakka kunnes ruoka aikoi ottaa paluulippua päivänvaloon. Jo useita päiviä jatkuneet mahavaivat (kera oksentelun) ei siis ollutkaan hellittäneet. Neljän aikaan sitten puhisten palasin kotiin ja otin vähän iisimmin. Olo helpottui kyllä aikaa myöden ja illalla piipahdin paikallisen ystävän kans hankkimas sisäisen desifioinnin mahalleni. Pari drinksua ja sitten X-asentoon. Ja seuraavana päivänä olo olikin parempi ja mahavaivat saatiin apteekin tuotteilla hoidettua. ;) Sunnuntaina hoidettiin vielä viime hetken jouluostostelut ja pistettiin illalla pakettipaja pystyyn emännän kans. Kera lämpimän glögin.

Timothy jeesas DJ:tä välillä.

Grace käväsi kans tanssilattialla :) Isommista mulla on vain videoita. :S Josko sais ladattua tänne myöhemmin.

Valmiina pataan.

Harvinaisia herkkuja :)

Joulun juhlallisuudet jatkui ja aattona kello 8:00 kurvattiin punaisella lantikalla Mogran pihaan. Ruokasalissa oli satakunta jännittynyttä lasta odottamassa, että joulupukki heilahtais ovesta tai savupiipusta sisään. Ja noin vartin kuluttua saapui pukki kahden apulaisensa ja isojen lahjasäkkien kera. Petteri Punakuono jäi Mt. Kenyan rinteille, mutta safariauto kulkee ja saatiin punanuttu koko komeudessaan paikan päälle. Lapset meni ihan ulos asti vastaan tätä ihmettä todistamaan ja joku rohkea uskalsi ottaa pukin käsikynkkään auttaakseen hänet pallille. Laulu raikasi ja malttamattomat lapset kiemurteli tuoleissaan, kun lahjojen jakaminen alkoi. Ja onko tuo ihme? Varmasti oli osalle elämänsä ensimmäinen joululahja! Jostain kumman syystä itelläkin meinas perhoset lennellä mahassa, kun katsoin niitä pieniä odottavia kasvoja. Pientä haastetta lahjojen jakamisessa oli, sillä osa ei ollutkaan paikalla ja nimien lausuminen purskautti joukon välillä nauramaan ja nimilistakin oli hieman vanha. Mutta ei haittaa, oltiin varauduttu extralahjoin ja niin jokainen sai omansa. Paketit sisälsi vihon, kyniä, kumeja, karkkia, suklaata ja peilin sekä kamman yms.. Pienemmät sai värityskirjat ja värikynät. Koko orpokodin lapsilauma saatiin vielä pukin ympärille laulamaan ennen kuin selkävaivoista kärsivä herra saateltiin autolle ja jatkamaan matkaansa. Me kierreltiin vielä lastenkodilla ja saatiin osaksemme lukuisia kiitoksia ja iloisia hymyjä. Yks tyttö, arviolta 15-17 vuotias halasi mua useita kertoja ja kertoi kiitoksensa. Tyttöjen makuusalissa sama tyttö esitteli ylpeänä vuoteensa, Raamattunsa ja nallensa. Siinä se. Koko elämä siinä sängyssä ja pienessä peltiboxissa. Lähtöä tehdessäni hän muisti vielä kerran halata ja kiittää lahjasta. :) Olin melko liikuttunu tällaisesta kiitollisuudesta ja kun tiesin sen olevan ihan aitoa. Semmosta hangon keksi hymyä ei feikkaa kukaan.

Jännittynyttä odottamista...

Pojat yritti pysyä koleina...

No joko se tulee??

Punanuttu saapuu

Vähän jännitti, mutta reippaat meni syliin.

Lahjat jaettu ja vielä keräännytään kuorolaulelemaan.

Aatto jatkui kotosalla riisipuuron kera. Joulurauhan julistustakin netin kautta kuunneltiin, mutta yhteys jumittui kriittisellä hetkellä. Pääasia, että musiikkia kuultiin. :) Joulusauna lämpesi pihalla, heittäydyttiin uiskentelemaan ja löylyteltiin tyttöjen kans. Illalla syötiin raskaasti ja ihan perisuomalaiseen tapaan oli kinkut ja sinapit, rosollia, laatikoita ja saaristolaisleipää. Ah. Rumpu täyteen ja olo reteeksi. Sitten avattiin lahjat. Ja aitoja riemunkiljahduksia tuli näidenkin lasten suusta. Ja sana kiitos! Itsekin sain paketin, joka ihan herkisti mielen. Sekä avasin ystäväni kirjoittaman kirjeen, joka oli päivätty jouluaatolle. Se oli yksi seitsemästä, seuraavan saan avata 1.1 <3 Ehkä parahin joululahja oli kuitenkin se 20 minuutin PUHELU, jonka aikana ehdittiin perinteiseen tapaan ruotia hyvät ja huonot miehet sekä suurimmat juorut. Eikä sovi unohtaa, että jälleen kerran on Hannele Lauriakin muistettu meidän puheissa. Kiitos Jaana parhaasta joululahjasta <3 Hyvänä kakkosena tulee myös sähköposti kotoa, jossa oli kuva koko älyvapaasta poppoosta ja vielä erikseen kuva tädin kullanmuruista. Aapon veikeä hymy oli taas sitä luokkaa, että täti hykertelee edelleen. :) <3 Ja kyllä se oman karvakuonon tonttulakkikuvakin herkisti mielen. Hyvä, ettei poru päässy. :)

Joulumanni! :)

Eikä taida selkäkivut enää vaivata :)

Tädin rakkaat naperot :) <3

<3

Harvinainen näky. Minä leipomassa. Mutta niin vain pikku-Elsan kanssa saatiin toret tehtyä.

Leipuri Elsat :D

Muuten pyhät menikin sitten rentoutuen ja ah, aloitin villasukat. :) Koko joulupäivän istuin kutoen... Ja välillä lukien. Suurin saavutus oli, että Anja siskon kanssa käytiin sulattelemas kinkkua kera koirien. Joita on enää kaksi. :( Chui lähti sunnuntai-illalla myöhään sateenkaarisillalle, kunnioitettavassa iässä kylläkin. Surullista, mutta luonnollista. Omaan tuttuun pihaan sai kuitenkin nukahtaa.

Kohta puoliin onkin vuoro arjen, mutta ei vielä tänään. Tänään vastaanotetaan iso joukko vieraita ja luvassa myös Masai Market ;) YKSI lahja nimittäin puuttui siitä loppuviimein n. 150 lahjan pinosta. Sitten ois tää joulu taputeltu. Ihanan sekoitus perinteitä ja erilaisuutta. Mieleen jäi myös molemmista Mogran juhlista lukuisat halaukset ja ne hymyt. Ne hymyt. Onnelliset sellaiset.

-elsa