Arkena ja sunnuntaina

Laulun sanoin paijailen kyllä... koiria, kissoja ja vauvoja. Arkena ja sunnuntaina. Moni varmaan miettiin, että mitä mä täällä oikein touhuilen päivät pitkät, loikoilenko vain auringossa musiikkia kuunnellen vai shoppailenko. Siispä ajattelin vähän aukaista asiaa... Suunnitelmiinhan tuli muutos. Mun OLI tarkoitus muuttaa Mograan asustelemaan muutamaksi viikoksi, koska tähän mun isäntäperheeseeni saapuu jouluksi vieraita ripakopallinen tai jopa kaksi. Joku kokonaisuus kuitenkin perui, joten päädyimme siihen, että minä jään tänne perheeseen viettämään pyhiä. Näin ei tule suomitunteihinkaan taukoja ja ihan mukava sinänsä, ettei taas tarvi pakata tavaroitaan, kun ne nyt ehdin levittää/ripustaa tuonne huoneeseeni. Joka on kyllä oikein viihtyisä, kuten koko tämä koti täällä. :) Olo tässä talossa ja suurperheessä on oikein kotoisa! (Suurperhe = äiti, isä ja neljä lasta. Kolme koiraa, kissa, marsuja ja kaneja)

Siinä on hyvä pötkötellä :)

Olkkarini vieraspeti

Kissa jonka nimi on Kissa <3

Mitä niihin arkirutiineihin siis kuuluu? Arkiaamuina tuun seitsemäksi aamupalalle yhdessä lasten kanssa. Samalla vaihdetaan kuulumisia sekä lasten, että henkilökunnan kanssa. On täysin mahdollista, että osa lapsista on jo oman appeensa syönyt, koska aamuihmiseksi voisin ainakin laskea kaimani Elsan. Reput selkään, aurinkorasvat poskille, viimeiset aamupalan osaset naamariin ja poppoo on valmiina lähtemään koulutielle. Sen jälkeen juon toisen kupin kahvia ja yritän avata silmät kunnolla. Sekä kampaan naaman, jonka suhteen kyllä vähän laiskottelen nykyisin. (Ei muuten tulis mieleenkään Suomessa lähteä töihin tän näkösenä, ilman meikkiä siis). Sitten kun silmistä on rääpät pyyhitty, tavarat pakattu ja sähköpostit sekä facebook luettu, niin suuntaan Mograan. Keskiviikkoisin en käy, kun silloin mun tulee olla kotona hyvissä ajoin. Mograan matkaan joko bodabodalla tai sitten teen aamulenkin ja kävelen muutamia kilometrejä matatuparkille. Jos lenkkeilen, niin pystyn kuitenkin säästämään kaikki 70KSH. ;) Säästö se on pienikin säästö :D

Mograssa suuntaan yleensä tervehdysten jälkeen suoraan vauvalaan auttelemaan aamutoimissa. Pukemiset, vaipanvaihdot, pesut ja syömiset kuuluu tietenkin arkirutiineihin... Ja tekemistä kyllä riittää, sillä seitsemässä pinnasängyssä on yhteensä 21 pienokaista. Lisäksi leikki-ikäisiä nukkuu juuri saaduissa uusissa sängyissä, sekä osa lattialla, kun kaikkia ei saa sänkyihin mahtumaan. Menoa, meininkiä ja meteliä piisaa heti aamusta alkaen, kun kaikki nauraa ja juttelee yhtä aikaa. Tunnelma on hyvä, lapset ilopillereitä taustoistaan huolimatta. Joukkoon toki mahtuu niitäkin, joilta ei hymyä irtoa kovinkaan helpolla. Kuten 2 viikkoa Mograssa ollut n. 5 vuotias tyttö, jonka lähes koko ylävartalossa on järkyttävät palovammat. Selän iho on onneksi melko terve. Epäilen vammojen syntyneen kuumasta vedestä, koska myös käsivarsissa, kaulalla ja jaloissa näkyy osittaisia roiskeita. Haavat on jo hienosti parantuneet, uusi iho kasvanut, mutta rintakehän iho vaatii muutamasta kohtaa vielä erityishoitoa. Mun sydän muljahti ikävästi, kun näin tuon tytön ihon ensimmäisen kerran. Ja toinen isku oli, kun kysyin mitä on tapahtunut. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "Her mother" Uskon, että tämäkin tyttö voimaantuu ja eheytyy Mograssa ollessaan, mutta vaatii takuulla aikaa, ennen kuin ensimmäisen kerran tavoitan tuon tytön hymyn... Joka päivä juttelen jotain hänelle, vaikka vastauksia tai suurempaa reagointia en saakaan, mutta josko joku kaunis päivä...

Uudet hempeät sängyt. Tuntuu kelpaavan pojillekin.

Tucca :)

Mograssa aika menee siivillä. Huomaamatta on menny useampi tunti siinä taaperoiden kanssa erilaisissa rutiineissa ja leikeissä. Joskus vien lapsia ulos, toisinaan jyllätään, joskus sitten ollaan rauhallisemmin ja sylittelen vauvoja. Lounasaika on yks mun suosikkihetkistä. Siinä on jotain niin hellyttävää, kun leikki-ikäiset istuu rinkiin, keskelle lätkästään iiiiso lautanen, joka on täynnä perunaa, pinaattia ja porkkanaa, mutta harvemmin lihaa. Hoitaja könähtää siihen lautasen ääreen ja sitten vain vuoronperään lusikallinen itse kullekin. :) Ja suut aukeaa kuin linnunpoikasilla (ainakin lähes kaikilla), eikä kukaan valita, että on pahaa. Tai noh, en voi sata varmaksi vannoa, kun toi mun swahilini on niin huonolla tolalla. Ruoka on lähes joka päivä sitä täysin samaa, mutta sinne se uppoaa, avoimiin suihin. Pienemmät syötellään soseilla, ringissä istuen myöskin ja samasta lautasesta. Ei oo ihan niin nöpön nuukaa, että onko se lusikka henkilökohtainen, vaiko jaettu kaverin kanssa. (Onko siis ihme jos jokainen siellä on varsanjalka nenän alla?) Mutta se on kyllä varmaa, että kukaan ei nälkää tuolla näe. Kaikki lapset kasvaa hyvin ja siellä on kyllä muutama kunnon jöötikin. :)

Lunch time!

Niin ku linnunpoika! :)

Kotiin palaan yleensä kahden aikaan syömään jotain ja valmistelen perheen lapsille suomitunnin. Koulun jälkeen muksut syö välipalan, tekee läksyt jotka tarkistan ja klo 17-18 on suomitunti. Ja siis tässähän oppii itekin... ;) Myönnän. Kirjoittaa ja lukea oon tykännyt aina, mutta ihan niin vahvana mulla ei oo toi kielioppi. Siispä tää on hyvää kertailua mullekin. Mitä olikaan inessiivi, elatiivi, illatiivi? Entä genetiivi ja partitiivi? Tai transitiivi- ja intransitiiviverbit? ;) Kevätlukukaudella perehdytään varmasti paljon myös lukemiseen ja kirjoittamiseen... Sekä toki perjantaisin pidetään kevyempiä tunteja, ei kielioppia siis. Leikkejä, pelejä tms. kivaa. Jotain millä on kiva lähteä viikonlopun viettoon.

Iltaisin kokoonnutaan vielä porukalla syömään ihana päivällinen, ollaan sosiaalisia ja jutellaan päivän jutut. Kloku on yleensä kasin tai ysin paikkaan, kun mä vetäydyn kömmeliini. (Ja yks ilta nukahdin jo puol ysi, kun edellisen yön purjoilu veti olon vähän ventiksi.) Yleensä ennen kuin alan laskea lampaita, niin hoidan sosiaalisia suhteitani läppärin ääressä ;) Aluksi muuten olin ihan alahuuli pitkällä kun tajusin, etten puoleen vuoteen tuu juuri PUHUMAAN ystävien tai perheeni kans. Soitteleminen tänne ei taida olla saippuan hinnoissa, eikä myöskään täältä Suomeen soittamista voi kutsua varsin edulliseksi... Skypen puolestaan omistaa ihan muutama ystävä. Kuukauden aikana mulle on tullu neljä puhelua Suomesta, joista kahteen vastasin ja kaks missasin :D Ilo oli ylimmillään, kun Tuike sisko soitti tällä viikolla <3 Skypeä on tullu jonkin verran (okei, melko runsaasti) käytettyä reissun kolmannella viikolla, mutta sekin hiljeni erinäisistä asiahaaroista johtuen. Aluksi puhumattomuus tuntu köppääseltä. Tunnetusti oon vallan suulas muija ja jauhan kaikki tärkeät sekä vähemmän tärkeät asiat ystävien, työtovereiden, naapureiden ja niiden peli(ei peti-)kavereiden kanssa. Mutta nyt radiohiljaisuuteen alkaa jo tottua. Etenkin kun sosiaalinen media muuten toimii. Tiedänhän minä, että siellä te kaikki rakkaat pysytte ja linjat kuumenee sittemmin kun oon taas kotosalla. :)

Mutta joulu tulee ja sen mukana kiire. Voin kertoa, että 107:n lahjan hankkiminen, kasaaminen ja paketointi vie aikansa, useamman tunnin. Mutta se on mitä ihaninta puuhaa, kun tietää että lahjojen saajat varmasti niistä ilostuu. Jaana (perheenäiti) sai tulikuuman ja ihanan puhelun Suomesta jokin aika sitten. Sen seurauksena alettiin järjestää Mograan joulujuhlallisuuksia. Suunnitelmissa on suunnata jouluaattona orpikselle ja tietty meillä on joulupukki (en minä) ja tontut mukana. Epäilen vahvasti, että taas on meikän kyynelkanavat koetuksella... Siitä tulee takuulla oma päivityksensä. :) Huomenna Mograssa on juhla-ateria, laulua ja iloa. Aion mennä mukaan festeihin, kunhan saan muutaman lahjan vielä hankittua ja paketoitua. Sunnuntaina suuntana Masai Market ja tarkoituksena löytää lahjat vielä Mogran henkilökunnalle. Sekä muutama muu paketti. Pahoittelut, että kotiinpäin en nyt lahjoja laita, sillä kummilapset on lahjusteltu jo ennen lähtöä. Täältä ei parane lähetellä, sillä postin henkilökunnankin on hankittava perheelleen joululahjat ;) Siis hei sinä, Seinäjoen tällä hetkellä kuumin gimma (poikkeustilasta johtuen), saat sen käytetyn lahjan sitten kun tuun! =) Ja voin luvata, että se on jotain sellasta mitä käytän täälä :D Muttei sellasta mitä sä just äsken ajattelit... ;) Sulla on likainen mieli!

Pienen pieni osa siitä kaikesta mitä papereiden sisään piiloutua.

Tontut työssään :)

Ja muutaman tunnin uurastelun jälkeen tulokset ovat näkyvillä...

1-5 vuotiaiden paketit.

Nyt yrittäkää rauhoittua ja muistakaa, että kaapit voi siivota vaikka tammikuussa... :)

-elsa-