Kiireetöntä grillailua

Huh, täällä taas. Linjoilla. Viikko jo itseasiassa, mutta hiljaselolla on ollut syynsä. Tuossa taannoin vietettiin reilu viikko rantsussa ja armottomassa auringossa.. Pakattiin parit laukut (sukkasandaalit, hawaijipaidat ja muut vastaavat tykötarpeet) ja heilahdettiin koko perheen voimin Watamuun, kuuman kostealle rannikolla. Viikko kului grillaten, kylkeä kääntäen ja marinaadia levitellen, ylensyöden sekä omien ajatusten parissa. Ilman nettiyhteyttä!! IHANAA! Mutta on se kuulkaa ihmiset raskasta rentoutua ja syödä. Ihmeellistä miten väsyny voi olla jos nukkuu 7-8h yössä, syö ja lukee. :D Toki hieman aktivoiduimmekin, mm. lähes jokapäiväisen allasjumpan muodossa. Siellä meitsit veti mummeleiden seassa antaumuksella :D Lisäksi tuli uitua niin meressä kuin altaassakin. :) Kävin kokeilemassa myös juoksua merenrannalla. Paljain jaloin tietenkin. Se oli ihana kokemus. Ravut viiletti piiloon mun jalkojen alla ja rantaan huuhtoutuneet kuivuneet merilevät ratisi. Iltaisin oli aina jotain ohjelmaa ja disko. Pitihän sitä vähän esitellä suomalaisia kuumia tanssimoovejakin ;) 

Koralleja ja simpukoita etsimässä.

Ihan mielettömän kauniita, vuosisatoja meressä muhineita lasinpaloja. Eräs rouva kertoili meille merilasin saloista...

Pelkkää diskoilua ja gin&toniceja se elämä ei ollu. Päädyimme myös melomaan kajakeilla (ihanaa!), sekä kalastamaan. Onni ei kuitenkaan ollut myötäinen ja kalat jäi veteen. Otin aktiivisesti kuitenkin osaa makaamalla musiikit korvilla veneen penkillä ja lotraamalla aurinkorasvalla. Eikä menny lotraaminen hukkaan, sillä mä oikeesti minimoin palovammojen lukumäärän =) Ihan vammoitta en säilyny. Lähdin snorklaamaan yks päivä ja heitin rasvat iholle sekä paidan päälle. En kuitenkaan laskeskellu, että vedessä se paita ei välttämättä pysy aloillaan vaikka yritin jopa tunkea sen tyylikkäästi sortiissien sisään :D Snorkkelointi oli kuitenkin oikein muksaa taasen. :) Aallokkoa oli sen verran, että päädyin hörppäämään suolavettä snorkkelin kautta pari kertaa. Laskuvesi oli niin matalalla, ettei voinu käyttää räpylöitä. Eli korallit ja kalat oli hyvin lähellä :) Ihan iholla. Etenkin jos kädessä oli leipää, niin kalat syöksyi sapuskoimaan. :) 

Suolavedet silmissä

Piipahdettiin yks päivä myös käärmeitä kattomas... Ja nyt kyllä tää mirkku joutuu myöntämään, että jos mä jotain pelkään, niin se on käärmeet. Mä kattelin nilkkoihini vähän väliä, että eihän siellä luikertele mitään ja mieles pyöri kauhukuvia. Mitä jos jostain syystä kaikki terrariot hajoais yhtä aikaa?? Siellä sitä oltais maailman myrkyllisimpien matelijoiden keskellä... (Tämä on erittäin todennäköinen skenaario) Lasin takaa ne vielä jotenkin meni, mutta kyllä mun naama oli näkemisen arvoinen kun pitelin käsissäni käärmettä. On se jännä paniikki kun se alkaa luikertelemaan käsivartta ylöspäin.

Tän kans voisin jopa tulla juttuun...

Paremmin siis viihdyin kilpikonnien suojeluun erikoistuneessa paikassa. Se oli ihana visiitti ja tuli tosi hyvä mieli siitä, kun ne ihmiset oli niin sitoutuneita siihen hommaan ja olivat onnistuneet suojelussa. Pesien määrä oli lisääntynyt. Mutta suututti taas ihan perhanasti ihmisten idiotismi. :/ Paljon kilppareita kuolee koska ne erehtyy syömään roskia. Tai jos kilppari juuttuu evästään kalastusverkkoihin niin on helpompaa leikata siltä evä irti kuin yrittää irrottaa se. Sairaalasiivessä oli neljä potilasta, joiden suhteen oltiin toiveikkaita. Oli parasiittivaivaista, hain runtelemaa ym. Ja voin kertoa, että ne todellakin voi kasvaa huiman kokoiseksi. :O 

Hain uhriksi joutunut kilppari. Melkosen kookas yksilö.

Yks ilta päädyttiin perheen voimin veneilemään. Eikä nyt puhuta ihan mistään soutelusta, vaan kyseessä oli kaksi kerroksinen paatti jossa yläkannella oli ihana oleskelutila. Sinne meille miehistö kantoi kilotolkulla juomaa ja herkkuja veneen lipuessa auringonlaskuun. Romanttista, eikö? :) Rinkottiin romantiikkaa hyppimällä yläkannelta lämpimään veteen ja polskimalla sydämenkyllyydestä Intian valtameren lämmössä. Auringon painuessa mailleen styyrpuurissa, alkoi kuu loistaa paapuurin puolella. Kaunista. Rentoa. Sopivaa. Ja veneessä vain me kuusi ja ainakin yhtä paljon miehistöä grillaamas meille ruokaa ja tarjoten kylmiä juomia.

Valmiina hyppyyn.

=)

Ilta-auringon lämmössä.

Sunnuntain valjetessa suoritettiin vielä viimeiset uinnit ja rantakävelyt. Ja onneksi käveltiin rantsussa... Päästiin todistamaan laskunveden ansioista ravintoketjun toimintaa. Mustekala päätyi ankeriaiden ruokapöytään. Siinä ne aterioi parin sentin päässä meidän varpaista. 

Ruokapöytä

Se mitä jäi jäljelle...

Siinä se.

 Lopulta pakattiin biksut ja parit uunituoreet sortiissit sekä syötiin viimeiset pihvit. Rummut pitkällä vyöryttiin kentälle ja illan pimennossa ryömittiin omiin koppiin maate. Avot. Kiitos ja kumarrus taas kerran. Mikä viikko. Ihanaa. Ja kaikki se aurinko vaikutti muhun sen verran, etten enää loista diskon UV-valoissa. :)

Lisää kuvia myöhemmin.

-elsa