Viva Colonia! \0/

Wouh! Here I am! Back in Kenya. <3 Ja mikä tunne oli astua kynnyksen yli! Mä tulin kotiin ja olin niin onnellinen, että pieni onnenkyynel tirahti. Oli kerta kaikkiaan IHANAA tulla takaisin. Ja samassa hetkessä tunnetila alkoi velloutua huolen ja ahdituksen puolelle. Enää kaksi kuukautta aikaa elää omaa unelmaansa. Toukokuun alkumetreillä on kai palattava kotiin, että ehdin saada kaikki asiat muuttoa myöden kuntoon ennen kuin palaan arjen aherrukseen. Mutta sen aika ei ole vielä...

Siispä palanen Eurooppaa ennen kuin jatkuu Afrikka -postaukset. Eli ensinnäkin KÖLN! Tuo hyvin kotoisan oloinen, Saksan neljänneksi suurin kaupunki... Ja kyllä, vaikka Seinäjoella on ehkä 40 000 asukasta ja Kölnissä yksi miljuuna, niin silti paikka oli kotoisin visiteeraamistani kaupungeista. Toisen maailmansodan pommituksissa 90% kaupungista tuhoutui, joten mitään suuuuunnatonta historian havinaa ei rakennuksissa ollut. Mutta ei se mittään, ei oo Seinäjoellakaan :D 

Katutaide on kivaa =)

Meitsi koodailee suurella tunteella ja taidolla. Vierailin siis pinkki-mustan kursorin omistajan työpaikalla.

Martsu oli päivät töissä ja sillä aikaa mä turreilin, neuloin ja luin jopa pääsykokeisiin. Mitään suuren suuria nähtävyyksiä Kölnissä ei ole, mutta jokainen varmaan tietää Ultra Bran kipaleen, jossa on pätkä "olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon". Paikka on kyllä sillain näkemisen arvoinen, että tohtii siitä lauluunkin vähän lurauttaa. Tornien (kaksi kipalesta) korkeus on vaivaiset 157 metriä ja sinne pääsee jos pakarat kestää 533 rappusta. Joten taas pääsi suomalainen suorittaja vauhtiin ;) Alkumatka oli tuskaisen hidasta toisten ihmisten takia, mutta lopulta ne tajus ettei toi muija lopeta niskaan hengittämistä. Siis paremmalla edelle ja otin menetettyä aikaa kiinni hölkkäilemällä ylös :D Toki pidin pari kuvaustaukoa ja himmailin ohitustilanteissa, sillä kurvit tornissa oli erittäin ahtaat. Ylileveällä kuljetuksella suottaapi olla vaihkea nousu. (HUOM! Vaikea kirjoitetaan nykyään vaiHkea ;) ) Tornista näky horisonttia mukavasti. Semmosta harmaata kaupunkia ja kattoja. Kävin myös aarrekammion puolella, jossa oli muutamia pyhäinjäännöksiä ja yhden itämaantietäjän arkku ja jotain muuta perusroinaa mitä nyt meillä kaikilla yleensä pyörii nurkissa. 

Pytinki

Pari yksityiskohtaa

Ateisti jeesustelu-reissullaan.

Toinen turistireissu tuli tehtyä roomalais-germaaniseen museoon, jossa oli kolmessa kerroksessa erilaista esineistöä Rooman imperiumin ajoilta. Sadannen vitriinin kohdalla alkoi saviastiat muistuttaa hyvin pitkälti toisiaan, mutta esillä oli myös UPEA valokuvanäyttely! Kuvat oli yhden kuvaajan käsialaa ja aiheena oli ollut kuvata miltä nuo Rooman imperiumin upeat rakennukset yms. näyttää nykyään ja miten ne sointuu nykymaailmaan. Hieno näyttely. Uh, iiiihhana.

Laatoitus

Muuten päivät kului tervehenkisesti lenkkeillen jne. Mitä nyt yhdet karnevaalit oli hoidettavana. Kölnissä siis vuosittain järjestetään muutaman päivän kestävät karnevaalit, joista koko kaupunki sekoaa. Kaikilla on jonkinlainen kostyymi, joten pukukauppaan kävi meidänkin tiemme. Tiedättehän miten mä sitä paitsi rakastan naamiaisia!? Nyt jokaisen kannattaa avata taustalle tämä seuraava linkkaamani kipale. Tätä on hoilattu pari päivää putkeen ja sen avulla on helppo virittäytyä karnivaalitunnelmaan!

Viva Colonia! Carneval in Cologne.

Torstaiaamuna 27.2 piipahdettiin Martsun kans vähän tohtorilla ja pikaisen nukutuksen ja gastroskopian jälkeen mentiin tekeen brunssi. Sitten hirveetä kyytiä puvut päälle, meikit naamariin, tekoripset ähinän kans paikalleen ja ei muuta kuin anestesiasta alkoholisoitumaan Martsun työpaikalle. Kello tais olla puolen päivän paikkeilla kun aloitettiin juhlat ja aika meni ihan siivillä. Olut oli törkyisen halpaa, taskumatit kiersi ja hitto vie, salmariakin oli jollain. Noh, kippis ja kulaus. Vesisateessa talsittiin TÄPÖtäyteen baariin, jossa sosialisoiduttiin mm. paikallisten kanssa. Paikallahan oli mm. Clark Kentiä, rokkareita ja menninkäisiä ym. Ja loppuviimein päädyttiin kympiltä kotiin peittojen alle pojista puhellen. ;) Seuraavana aamuna Martsu suunnisti duuniin ja mä katoin antaumuksella Putouksia ja nauroin ihan kippurassa Ymmi Hinaajille ja BB-Aslakeille ym. kavereille.

Eurolla olutta!

Hyh

Juhlakansaa

Ma tahtoo veivaa veivaa...

Paha äitipuoli esittäytyy.

Ai miten niin ollaan Suomesta?

Ehkä illan parhaat asut. Ihan randomista bongattu kadulta.

Perjantaina valuttiin jälleen Brysseliin. Ja tällä kertaa oli Martsulla kaktus kurkussa. :/ Noh, perjantai -iltanahan täti-ihmiset vain jutusteli ja meni aikaisin nukkumaan. Lauantaina puolestaan päätettiin turisteilla. Joten kamera ja matkaopaskirja kainaloon. Suuria nähtävyyksiä Brysselissä ei oo ja museoihinkaan ei nyt päädytty kulttuuria harrastamaan. Kuvailin rakennuksia ja tsiigattiin niskat jumissa Grand Placella olevien upeiden rakennusten yksityiskohtia. Melkosta kultaloistoa!! (Jos oisin rapsuttanut muutaman hipun kultaa rakennuksista tai niiden patsaista, niin monelleko orpolapselle oisin voinu ostaa vaikkapa yliopistokoulutuksen?)

Nuotteja =)

Jotenkin tää oli sykähdyttävämpi näky illalla... ;)

Miksi tuolla yhdellä sedällä on pää kainalossa?

Kadut ja kujat. Tykkään.

Mentiin sitten kahville ja vohvelille semmoseen pubiin (nimeltään Delirium), jota meille suositeltiin. Nälkäkin oli joten aateltiin ottaa jotain pientä suupalaksi. Tilattiin sitten puoli kiloa juustoa ja sipsiä. Kahvikin vaihtui 8,5%:ksi kirsikkaolueksi. Joo-o, että semmonen lounas. Loput on mysteeriä. Tapahtui pieni Kummeli-efekti ja muijat huomas hoipertelevansa himaan puoli kahden aikaan yöllä. :D Ja taas puhuttiin pojista, mm. yhdestä baarimikosta, joka innostui kantamaan meidän pöytään himppasen verran ilmaista juotavaa. (Mulla ei oo mitään tekemistä asian kanssa) Ehkä pitäs senkin lääkitys tarkistaa. Ilta oli mukava ja koska lounas oli niin kevyt ja terveellinen, niin kokattiin vielä dinneri yöllä. Peiton alle päädyttiin puoli kolmelta.

Lounasaika

Ja oli muuten HYVÄÄ!!

No mutta tässähän on kaikki mitä ihminen tarvii.

Lisää kuvateksti

Ah, sunnuntaina (ihan normipäivä) mun kello herätti neljältä. Kaikki 1,5 nukuttua tuntia teki olon melko teräväksi... Kanssamatkustajat oli varmaan samaa mieltä, kun ensin nukuin lentokentän tuoleilla, sitten koneessa kuola poskella. Amsterdam - Nairobi väli meni hyvin kivuttomasti kun olin ihan tokkurassa ensimmäiset 4,5 tuntia. Mikä on mulle todella harvinaista! Tajusin sentään avata suun kun tarjoiltiin ruokaa. :D Viimein kello 20:25 seisoin viisumijonossa kainalot hiksassa. (Neule on hyvä valinta!) Ja tiskillä jouduin käymään hetken keskustelua, että sain viisumin passiini. Taisin olla melko epämääräinen näky!! :D Ilman meikkiäkin vielä!

Arvatkaa mitä? Mulla oli HUIKEAT kaksi viikkoa Euroopassa! Siitä kuuluu iso kiitos Martsulle ja Sannulle, sekä kaikille niille ihmisille joita kohtasin! Mutta kaikesta ihanuudesta huolimatta, vielä ihanampaa on olla täällä. Siellä missä mun kuuluukin olla.

Suuri kiitos kaikista synttärionnitteluista teille rakkaille! =) Vuoden päästä kolmekymmentä ja mitä suuria tavoitteita mulla olikaan ennen sitä? ;) Jää nähtäväksi toteutuuko ne ;)

Danke schön! <3

-elsa