Koko viikonloppu elokuvissa

Vaikka kuuluisa Kuusamo-hattuni on kotona, niin kyllä hatuista löytyy. Kyllä. Anja -sisko lainasi komeaakin komeamman lakin safaria varten, joten ei hätää. Olin tosi safarimuija koko viikonlopun. Perjantaina ei ollu hattua, mutta kyllä vaatteista löytyy. No löytyy. Oli nimittäin aika kaivaa taas batmanit esiin <3 Perjantaina aamun sarastaessa pakattiin seitsemän ihmistä lantikkaan ja ruuat sekä tavarat traileriin. Koordinaateiksi naputeltiin Laikipia, joka on ihan uutta seutua mulle :) Paikka sijaitsee Kenian keskiosissa, ihan Mt. Kenyan naapurissa. Se tunnelma kun ajellaan kohti savanneja... Siinä on taikaa. Sitä jotain mitä sielu kaipaa. 

Majottauduttiin savannin laitamilla UPEASSA talossa, joka oli kuin suoraan elokuvasta (Tyylilaji: draamaelokuva). Siis kerta kaikkiaan. En oo koskaan aiemmin semmoisessa majapaikassa yötäni viettäny. Takaterassilta aukeava maisema kruunasi kaiken... Mt. Kenya huippuineen suoraan silmien edessä. Kaksi metriä leveän sängyn jaoin siskon kanssa (siis kuin siskonpeti) ja lasiovet aukesi terassille. Sisustus ym. sopi niin savannille ja leffaan. Tuli ihan Minun Afrikkani mieleen koko paikasta..

Mt. Kenyan huippu takapihalta katsottuna

Okei. Meni överiksi :D

Nää oli kyllä kauhuelokuvasta....

Draamaelokuvasta siirryttiin seikkailuelokuvan pariin. Heitin batmanit jalkaan tuomaan turvaa, koska tiesin että tullaan olemaan yläilmoissa. Käpsyteltiin vaijerien varaan rakennetulla riippusillalla keskellä semisademetsää. Matkaa maahan 10-15 metriä ja toiveena, että nähtäisiin norsuja. Norsut oli piilossa, mutta keikuttiin sitten muuten vain sillalla useamman sadan metrin matka ja kateltiin semisademetsää vähän erilaisesta näkökulmasta. Samalla reissulla mentiin vähän pidemmälle ja Jaun otti lantikastaan kaiken irti. ;) Sanonpa vaan, että mä olisin perheautollani jääny paikalleen kuopimaan monessa kohtaa tai ainakin helmoista kiinni. Metsän keskeltä löytyi pieni mutta syvä lampi. Vesipedot heitti vaatteet veks ja hyppäs kalliolta veteen. Aluksi katoin vierestä, mutta kyllä batmanit puhutteli mua sen verran että heitin ylimmät vaatekerrokset pois ja hyppäsin samaan soppaan. IHANAA :) Nautin suunnattomasti siitä vapauden ja lapsekkuuden tunteesta kun ponkaisin kalliolta mutaiseen veteen... Keskellä Afrikkaa, semisademetsässä! Tavallaan tuli lapsuus mieleen. Uinnin jälkeen kallion takana märät alkkarit veks ja batmanit takas jalkaan. Ja melkonen kommandojoukkue meillä olikin, sillä lähes kaikki intaantui uimaan. :)

Alkuverryttely :)

Mt. Kenya toisesta näkökulmasta

Lauantaina puoliunisina syötiin aamupala kello kuus terassilla (romanttinen draamaelokuva, jossa itse en osallistunut romantiikkaan). Auringon noustessa hörsittiin kahvia, kateltiin Mt. Kenyaa ja ääntä kohden meni yks jos toinenkin pekonin pala. Game drivella (luontoelokuva) kurvailtiin koko päivä bongaten impaloita, seeproja, sarvikuono, puhveleita, waterbuckseja, kirahveja, eland gaselleja (en tiedä suomennosta, uus laji mulle), norsuja ja myös yksi leijona. :) Lisäksi vierailtiin Ol Pejeta Conservancyn simpassien suojelukeskuksessa, jossa on nyt melkein neljäkymmentä asukasta. Mielenkiintoisia otuksia ja kamalia tarinoita taustalla. :/ Simpansseja oli adoptoitu mm. kuvausryhmiltä, yksityisiltä ihmisiltä pienen pienistä häkeistä tai ketjuista. 

Turre siellä :)

Eland

Grevy's Zebra. Tämä erittäin uhanalainen otus eroaa "tavis"seeproista ohuempien raitojen,isompien korvien, valkoisen mahan ja selän päällä kulkevan mustan juovan takia.

Piipahdettiin myös katsastamassa sokea Baraga sarvikuono, jota sai ruokkia ja silittää... Tuuman paksuinen nahka nyt ei varsinaisesti ollut mitenkään kauhean pehmeä silitettävä. Melkonen panssari :D Myös sarvikuonojen suojelussa puisto oli menestynyt hyvin. Vain YKSI salametsästäjien kaatama sarvikuono ko. puistossa. Hyvää työtä kaiken kaikkiaan ja toiveet on korkealla kannan elpymisen suhteen. Vuonna 1970 suippohuulisarvikuonoja oli Keniassa 20 000 ja vuonna 2011 enää 400. Mutta toivoa on ja mitä enemmän turisteja tuollaiset paikat vetää, sitä enemmän on rahaa suojelutyöhön.

Oon vaan niin kolee :D

Pysähdyttiin myös päiväntasaajalla. Seitsemän vuotta sitten on viimeksi ollu pakarat molemmin puolin palloa :D

Illalla olin ihan epätodellisissa fiiliksissä. Mikä tän mun leffan nimi on? Kirjoittelin päiväkirjaa takkatulen rätinässä, savannin laitamilla sijaitsevassa kauniissa talossa jonka takaterassilta aukeaa kaunis maisema. *huoh* Päivällisen jälkeen raahasin retkipatjan takapihalle ja heittäydyin seliuhun. Tähtitaivas oli niiiiin kirkas ja heinäsirkat niin äänekkäitä. Niin kaunista. <3 Ihanaa. Rentouttavaa. Romanttista? Ei sentään, nyt meni överiksi.

Sunnuntaina chillailtiin ja syötiin aamupala ysin maissa ennen kuin pakattiin kimpsut ja kampsut. Suunnattiin Safari Club nimiseen eläinten orpikseen, jossa pääsi lähemminkin tutustumaan näihin villeinä syntyneisiin eläimiin. Paikka saa kyllä kehut siitä, että he ovat onnistuneet pelastamaan luonnosta jo sukupuuttoon kuolleen Bongo antiloopin. Suojeluohjelman myötä he ovat onnistuneet jopa palauttamaan niitä luontoon. Samoin kuin muitakin eläimiä. :) Mietin kyllä, että miten ne pärjäilee luonnossa kun tulivat syömään ihan kädestä? Mutta ainakin kertomuksen mukaan sijotukset on onnistunu :) (Luontodokkari)

Karen. Puskajussi.

Bongo

Kotimatka huipentui kun pysähdyttiin Trout Tree -raflassa napostelemas taimenet. Kuuden tietämissä oltiin Nairobissa, purettiin auto ja heittäydyttiin levyksi. Mikä viikonloppu! Savannin hehkut kyllä kruunasi porukka. Kiitos kaikille ihanasta viikonlopusta <3

Poppoo jakaantuneena kahdelle puolelle maapalloa.

Kuvia pudotan vielä lisää kunhan latailen ne toiselta koneelta omalleni.

-elsa