Aikamatka taaksepäin

Nyt alkais olla loma paikallaan... Vaikka tällä hetkellä pitäisi opiskella kovasti, lukea pääsykokeisiin ja muuta, niin mielummin heittäisin nuo asiat syrjään ja muistelisin sitä viimeisintä lomaani. Joka oli siis SYYSKUUSSA :S Blogi on ollut hiljaa, koska elämä on täyttynyt kaikesta muusta. Työstä, opinnoista, mutta ennen kaikkea rakkaudesta ;) <3 Siitä ehkä myöhemmin lisempää, mutta palaan nyt viime syksynä pitämääni kesälomaan ja pakenen hetkeksi opintomateriaalien parista... Suuntimaksi tuolla lomalla otin Pariisin ja Sannun lämpimän syleilyn, ranskalaiset viinit ja ruotsalaiset rapujuhlat.

Ekalla Pariisin matkalla jäi vähän vajaaksi tuo Versaillesin palatsin alueen tutkiminen, joten löysin itteni talsimasta sieltä. Tuntuu todella hassulta tassutella tennareissa samoilla lattioilla, jossa jo satoja vuosia sitten on kopistu korkokengissä peruukit takaraivolla pikkuhiprakoissa. Ehkä on juhlittu Marie-Antoinetten synttäreitä juuri samassa huoneessa, jossa mä yritän olla tahraamatta pintoja tai hajottamatta mitään. Siinä on kyllä muija mun makuun - Maria-Antoinette nimittäin ;) Pisti hovin rahat haisemaan juhlien, pelaten ja shoppaillen. :D Turha sitä on holvis säilytellä - rahaa pitää kierrättää. ;) Ei vaan, oikeastaan ko. mirkku on harvinaisen mielenkiintoinen persoona. En nyt raavi pintaa syvemmältä.. Kunhan totean. (Kannattaa tsekata Wikipediasta perusfaktoja)

Aika vaatimattomat verhotupsut...

Rahvas takapuoleni ei saanut kuluttaa ko. tuolia.

Puutarhasta löytyi myös hieman perinteikkäämpiä taloja

Onkohan kyseessä alkuperäinen portti?

Ilta sujuikin sitten vähän toisenlaisissa merkeissä, sillä mun ystäväiset oli järjestäny meille ohjelmanumeroksi ei sen enempää eikä vähempää kuin.... RUOTSALAISET RAPUJUHLAT! Voi kyllä! Sinne sitä mentiin Pariisin Svenska Klubbenin kekkereihin asiaan kuuluvissa varusteissa parin makulonkeron voimin. Ja hitto mikä meininki :D Helan gåria veivattiin sataan kertaan, snapseja vedettiin huolella, viini virtas, olutta oli ja ai niin... syötiin me niitä rapujakin. :D Jouduin aluksi ehkä vahtaamaan naapurin lautaselta, että miten niitä rapuja sitten ajetaan. Muutaman kunnon "tirskahduksen" jälkeen ymmärsin myös ruokalapun merkityksen :D Myös uimalasit ois ollu aika jees. :D Oli kyllä niin hauskaa ja ihania ihmisiä kohdattiin... kuten Harry, George, Tom, Edward... ja nämä kaikki siis samassa persoonassa mutta tuppasi tuo nimi olemaan hukassa. Hyvästeltiin myös William, Ben, Mark ym. kaverit :D Ja koska rapujuhlista oli kyse, niin mukana oli myös Samuli ;) (Olipa hyvä läppä)

Neuvoa-antavata ennen rapujuhlia.

 

Ja koska reissu oli suunniteltu aika perus Elsa-setiksi, niin seuraavana aamuna (muutaman tunnin reippailla yöunilla) lähdettiin ajelemaan kohti Amsterdamia - sormet edelleen ravuilta haisten. Ajomatkaa oli edessä 5 tuntia halki Ranskan ja Belgian... Viiden tunnin ajomatkaan voi kuitenkin kuluttaa helposti seitsemän tuntia. :) Kaks muijaa kun suunnistaa navigaattorin nukkuessa takapenkillä, niin matkaan voi tulla mutka... jos toinenkin. Joka kerta kuitenkin päästiin takas oikealle reitille ja olen ylpeä meistä! Matkalla viihdytettiin itseämme pelaamalla pelejä. Aikuisten ihmisten on tärkeää huomioida jokainen hevonen, lehmä ja lammas joka matkalla nähtiin - lapsekas into äänessä. "HORSE, HORSE, HORSE" :D Lisäksi otimme liikennemerkit ajoittain hieman kirjaimellisesti. ;)

Euroopan moottoriteillä on kyllä hyvin samanlaiset lait kuin Etelä-Pohjanmaalla. :) Mää ensin, sää sitte vasta!

Amsterdamin ihanat pienet kujat ja kadut ihastutti jälleen. Miten intiimi voi kaupunki olla? No todella intiimi :) Amsterdamin hinnat ei ihastutakaan ihan niin paljoa... :D Hostellin hinta oli melko riipaiseva huoneesta, jossa vaatteet alkas haista röökiltä ilman että itse kessutteli, mutta ei se mitään. Respan setähän siis sai tietää, että me ei polteta ruohoa. :D Ihan erikseen mentiin kertomaan asia, ettei vain jää väärinkäsityksiä meidän porukasta :D Kerrassaan ihastuttava setä ja hauskaa läpänderusta tuli sen kans heitettyä. =)

Alettiin kävellä katuja ja kujia seksimuseota etsien. Sitä kun ei löytyny kartoista. :O Lopulta yks blondi tuumas, että jos me ei NYT löydetä sitä niin me voidaan mennä muualle... Sinänsä hyvä suoritus. Seistiin kuitenkin siinä oven edessä. Ihan oli kissan kokoisin kirjaimin (neonvaloin) kirjailtu oven yläpuolelle että Sexmuseum. :D Siellä me sitten tutkittiin mm. 1920 -luvulta lähtöisin olevia "perhealbumin" kuvia. Kivoja viiksiä ja häpykarvoituksia :D Me myös löydettiin osasto kiinalaisille. ...Kiinalaiset, oikein vanhat pervot! ;) Museo oli ihan jees, mutta tultiin tulokseen, että seksikkäämpää on jättää jotain piiloon ;) Ihan neljän euron ja parin turvahälytyksen arvoinen keikka kuitenkin. (Kyllä, ak aiheutti kaksi kertaa hälytyksen museossa :D ) Museosta ei nyt ole kuvasadetta, ois ollu niin K-18 matskua, että äidin kaikki mielikuvat sen siveellisestä tyttärestä olis ollu pilalla.

Meidän tossut :)

Sitten jatkettiinkin iltaa pubirundailemalla ja ilta kääntyi ihan aamuksi saakka, sattumien kautta kun lyöttäydyttiin parin norjalaisen purjehtijamiekkosen matkaan... Hikisiä täpötäysiä pubeja, oluita ja laulua, joten hauska ilta oli taattu. :) Kavereidemme nimet on nyt vähän hakusassa, mutta toinen ainakin oli kapteeni joten kutsumme häntä Kapteeniksi. Toinen puolestaan... teknikko. Oisko ollu Björn? Tyypit oli oikein hauskoja ja Kapteeni myös tiesi että "two minutes in heaven is better than one minute in heaven". Tämä tärkeä ;)

 

Siiderin ystäväkin taipui olueen...

Kreisit merimiehet :D

Seuraavana päivänä hieman rapsakassa olossa valuttiin kiireettömälle aamupalalle pubiin ja kruisailtiin kanavissa botskilla, juoden maitoa ja vettä. ;) Tutustuin myöskin BodyWorldsin Happiness Project -näyttelyyn ja olin melko vaikuttunu. Sairaanhoitajan  näkökulmasta oli todellakin mielenkiintoista tutkia ihmisen kaikkia mahdollisia osia keuhkoista aivoihin, hermoihin, verisuoniin, lihaksiin jne jne... Näyttelyssä on siis käytetty oikeita ihmisruumiita, jotka on kuoleman jälkeen jotenkin "muovitettu". Esillä oli mm. aidan yli hyppäävä mies... ilman nahkaa. Oli tosi kiehtovaa kattoa lihaksia ja luita jne. Eniten jäi kuitenkin mieleen se mitä voi tapahtua ihmiselle jos se elää liian kauan... noh, siveellistä elämää ;) HUI! ;) Tästä löytyy lisää tietoa aiheesta: BodyWorlds

Vettä ja maitoa :)

:)

Ihanat matkakumppanini <3

"Hei kato mun krapulaa" 

Päivän kääntyessä kohti iltaa käännettiin myös perheautomme nokka kohti Pariisia. Matka sujui rattoisasti vähemmillä mutkilla ja lopulta päästiin perille joskus kahden aikaan yöllä. Rapujen hajukin oli viimein hälvennyt sormista kun viimein saavuttiin takaisin Pariisiin. Tuo hazardi 27 tuntia Amsterdamissa oli ehdottomasti yksi elämäni mieleenpainuvimmista kokemuksista. Ehkä juuri siksi siitä voi kirjoittaa yli puolen vuoden jälkeenkin... Seuraavan kerran kun kaipaan lomaa, taidan muistella Amsterdamin jälkeistä Lontoon reissua =)

-elsa

Heja Sverige!

Bästä passagerare... Välkomna ombord. Sillä nyt on loistava aika mennä Ruotsin mantereelle tukka tötteröllä. Matkaan lähdettiin siis kolmen koplalla tavoittelemaan ruotsalaista muotitietoutta, sivistystä, nuuskaa ja kuninkaallisia matkamuistoja. Ja kyllä se vaan on faktahomma, että vyölaukku alkaa olla taas pop, uskokaa pois. :) Oma jäi valitettavasti kotiin, mutta onneksi ruotsalaiset toivat kauniiseen katukuvaansa tuon maailman parhaan turistin lisävarusteen.

Mitään kulttuuripläjäystä ei matkasta tavoiteltu, vaan rehellisyyden nimissä lähinnä shoppailimme ja etsimme sopivia kahviloita. Gamla Stanin kaduilla kuljettiin ristiin rastiin ja ostettiin tuliaiskrääsää. Kaupunginosa on kyllä erittäin viehättävä taloineen, mutta suttuinen sää ei tehnyt sille varsinaisesti oikeutta. Hannu Hanhien maassa kun ollaan, niin sadepisarat ropsahti alas taivaalta aina juurikin silloin kun istuimme höyryävien kahvikuppien ääressä. :) Tai toisinaan ei niin höyryävien...

Ikkunaluukut <3

Pakollinen Ruotsin lippu :D

Matkakumppanit... Edestä päin oli turha ottaa kuvia ku molemmat oli heti ns. sian silimillä X)

Iltaisin istuttiin lähipubiin nimeltä Queens Head ja nautittiin tumman oluen kuohuista. Sinänsä hyvä ratkaisu, sillä hotellihuoneemmehan oli armolliset 5 neliömetriä kerrossänkyineen. :) Mutta hyvin sovittiin sulassa sovussa ja pakarat yhteen paukkuen kun pyllisteltiin tavaroita laukuista. Kaiken kaikkiaan halpishuoneemme oli erinomainen ja yleiset suihkutilat enemmän kuin asialliset. Edes hotellivieraissa ei ollut toisia ihmisiä.

Mukanahan oli myös yksi vanha tuttu....

...nimeltä Bagon. Joka tässä hieman flirttailee toiselle naiselle... 

Kulttuuripuolelta turistisuoritettiin Vasa-laiva (juuri sopivasti vesisateen sattuessa). Muistan kun ala-asteella kuulin ensimmäisen kerran ko. botskista ja sillon jo aattelin että tuohan pitää nähdä ja nyt näin. :) Marssin museoon pettymykseen valmistautuneena, mutta enpä tosiaan joutunut pettymään, vaan ennemmin olin lentää puoni päälle! Vasa-laiva komeudessaan oli erittäin vaikuttava ja saatiin kulutettua aikaa 2,5 tuntia, kun kierreltiin museon joka kolkka. (Ja yhdellä meistä oli koko ajan nälkä) Museokaupassa tietenkin shoppailtiin asiaan kuuluvat tuliaiset. :D

Yli 300 vuotta meren mudassa ja silti tuossa kunnossa.. Ei huono :)

Yhteneväistä näköä? :D

Ja Ruotsihan on kuuluisa kuninkaallisistaan, joten tokikin menimme moikkaamaan Vickania ja Danielia ym. silmäätekeviä. Hintsusti oli kuninkaallisia residenssissä paikalla, mutta tassuteltiin onnellisina huoneesta toiseen loistokuutta ihastellen. Kuvia ei saanu ottaa enkä tohtinut sortua sellaiseen rikkeeseen... Muutenkin tuli jo meidän poppoolle sanomista kun yks koski ovenpieleen ja minä satuin riisumaan korkokengät hetkeksi. Okei, arvolle sopivaa ei toki ole kuljeskella ihan paljasjaloin kuninkaallisilla lattioilla. Teimme myös kuninkaallisia ostoksia superhintavasta kaupasta. Maltoin ostaa kuninkaalliset tulitikut, koska ne oli -50 % :D

Nähtyvyydet jäi siis hieman vähälle ja kukkaroa kevennettiin shoppailemalla. Loppuviimein mulla ei kyllä jääny käteen kuin kaks paitaa ja laukku (Esprit -50%) + tuliaiset. Ja koskahan olen melkoinen Nuuskapeke, niin (räjähdyspisteessä olevaan) laukkuun tungettiin myös yks tornillinen nuuskaa. Terveisiä vaan töihin nuuskasta vieroituksen asiantuntijoille ja tukijoille.

Reissu oli kaikin puolin hyvin onnistunut ja niskat kipeät matkan jälkeen. Yks parhaimpia puolia kun oli ne kaikki ilmaiset nähtävyydet katukuvassa. Sinkkunaiselle sopivaa ajankulua ;)

Nyt vois sanoa että välkomna åter ja loppuun vielä kuvasadetta :)

Soitin kotiin. Ei vastausta. *hmph*

-elsa

We found love

Marjut ystäväni blogista bongasin tämän videon joka kosketti mua. Siispä päätin laittaa jakoon.

-elsa

Yhteistyön hedelmiä

Melkoinen radiohiljaisuus takana, eikä edes välttämättä riittävän hyvästä syystä. Tarinaa jäi kuitenkin kerrottavaksi, joten en voinut olla kirjoittamatta. Piti vain kerätä voimia, että saa taas synnytettyä tekstiä. Mutta kuten moni tietää palasin Suomeen 8.5 aamusella ja sitten hässäköitiinkin kunnolla. Muutettiin kotiin, palattiin töihin, kärsittiin kovasta kulttuurishokista… ja katkaistiin se solisluu. (Ihanasti passiivissa kirjoitettuna kaikki ;) ) Eli kaksi päivää ehdin tehdä töitä, kunnes työmatka loppui kuin kananlento. Eli toisin sanoen tämä kana lensi polkupyörän sarvien yli olkapää edellä asfalttiin ja solisluu napsahti kahtia. Pää sentään säilyi ehjänä, vaikka kypärä koristaakin kaupan hyllyä… Siispä kipulääkitys kohdilleen ja sohvan nurkkaan könöttämään kolmeksi ja puoleksi viikoksi. Tuli siinä samalla kyllä pötkötettyä auringossakin toisen sairaslomalaisen kanssa ja paranneltiin itteämme luonnon menetelmin. ”Oltiin kuultu”, että kaikki vaivat paranee kun koskee sormella vasenta solisluuta. Ei se kyllä toiminu mutta kaikkea kannattaa kokeilla. J

Mutta palataan vielä Afrikkaan, Kenian kuumuuksiin ja Asanten proggiksiin. Eli mun viimeinen kuukausi Keniassa oli kiireinen. Amerikkalainen Erin teki myös vapaaehtosityötä Mograssa Choose to invest –organisaation kautta ja halusi järjestää Mogran lapsille paikan jossa leikkiä. Ei mitään pientä nurkkaa, vaan kunnon leikkikentän! Toki lähdin innolla mukaan auttamaan ja Asanten muut silmäätekevät oli samaa mieltä; lasten leikin tärkeyttä ei voi sivuuttaa.

Aluksi ideoitiin, selattiin nettiä ja tutkittiin mitä Mogralla olisi omasta takaa. Löytyi muutama autonrengas ja pölkky, jotka päätettiin hyödyntää. Sitten laskettiin rahoja, kysyttiin tarjouksia, mitä saataisiin mihinkin hintaan ja viilattiin pilkkua sekä budjettia sataan kertaan.  Pyöristettiin ja lavennettiin. Suomalainen säästäjä stressasi, että riittääkö rahat suunnitelmien laajentuessa. Amerikkalainen huolehti siitä, että Atlantin toiselta puolelta saatiin roposia liikkeelle niin paljon, että kaikki haluamamme saatiin hankittua. Loppu viimein tiukan suunnittelun jälkeen, kaikki oli viittä vaille valmiina. Ja paine valtava, sillä molemmilla meillä yhteistyökumppaneilla häämötti lähtö… Tuumasta toimeen ja niin lähdettiin ostamaan käytettyjä renkaita, maalia ja ketjua ym. Mogran miehet auttoi meitä ostosten tekemisessä ja lapset ilakoi meidän kanssa renkaita pesten. Seuraavaksi renkaat maalattiin kirkkain värein, monena päivänä ja yhdessä tuumin. Ja pari vaatekertaa meni sen jälkeen roskiin kun oltiin molemmat kuin parhaimpiakin maalarimestareita. Siinä oli paikallisilla ihmettelemistä, kun kaksi NAISTA touhuaa maalisutien ja tärpätin kanssa :D Maalin ja tärpätin haju huimasi päätä ja uteliaita nassikoita hätisteltiin pois kärystä. Ja kyllä niillä pienillä olikin mukavaa seurata tapahtumia! Meidän maalatessa renkaita, lapset kurkki ikkunoista ja meillä oli hieman työtä pitää pikkuiset sormet ja tassut irti kirkkain värein maalatuista renkaista. J Työhön tuhrattiin paljon tunteja, mutta se oli erittäin antoisaa puuhaa.

Tästä lähdettiin, 40 rengasta valmiina pesuun.

Sitten pohjustettiin kaikki ennen maalausta.

Melkoista väriterapiaa :)

Urakka melkein valmis. Ihana Erin <3

Saimme hankittua ”ammattitaitoisen” tekijän, joka lopulta muutaman päivän aikana loihti renkaista leikkitelineitä hiki hatussa huhkien  ja hammasta yhteen purren. Lisäksi toiselta firmalta tilattiin uskomattoman kaunis leikkiyksikkö lapsille liukumäkineen, telineineen ja siltoineen. Urakoitsija oli kerta kaikkiaan mahtava ja ammattitaitoinen mies! Hän teki nimittäin asioita joista ei ollut edes aiemmin sovittu, ja ilman mitään lisäkorvauksia. Ja voitteko kuvitella. Kaikki oli kasassa 5.5 ja testaamaan oltais päästy 6.5, mutta voihan itkevä taivas… Vettä tuli ku saavista kaatamalla, joten multa jäi se riemu näkemättä. L 7.5 en enää Mograan ehtinyt, sillä silloin panikoin pakkailujen kanssa, tuhlasin hätäpäissäni viimeiset shillingit, vuodatin vähän kyyneliä ja halasin lapset ja aikuiset. Silti olin erittäin onnellinen ja huojentunut, että ehdin nähdä leikkikentän valmiina. Molemmilla meillä, mulla ja Erinillä oli itkussa pidättelemistä, niin tyytyväisiä me oltiin tästä "sormenjäljestämme". Asante ry:n jäsenmaksujen ansioista pystyttiin ihan sievoisella summalla osallistumaan tähän! 1/3 rahoista tuli siis meiltä, asantelaisilta! HYVÄ MEIDÄN JOUKKUE! Aatelkaapa missä olette olleet mukana? J

Moottoripyörän runko

Tässä tulossa upea ja ihanan värikäs leikkiyksikkö lapsille :)

Onneksemme leikkikentän keinut ehdittiin koekäyttää ennen mun ja Erinin lähtöä. HUOM! Kauniin väriset keinut siis tuotiin Nairobiin Seinäjoelta saakka! Ja voi sitä riemua!! Osa lapsista ei ollut varmaan koskaan kokeillut keinumista, joten vuoroa jonotettiin malttamattomana, vauhdin ottamista haettiin näppituntumalla ja läheltä piti –tilanteet opetti lapsille, että keinujen edestä ei parane kulkea katsomatta. Tutinan näki vasemman jalan asennosta, sekä levottomasta painon siirtämisestä puolelta toiselle. Ja iloa, naurua ja huutoa riitti kuin pienessä kylässä. Osalle keinuminen oli vähän liiankin jännää, mutta varmasti nekin pienokaiset siihen tottuu. Harjoitus tekee tässäkin mestarin. ;)

Ensimmäisiä testauksia. Tungosta riitti :)

Muutakin kevään korvalla ehdittiin… Tärpäntikkelimme Tuija nimittäin löysi Mikkelistä Urpolan koulun, joka kiinnostui Mogra Star Academysta ja niin Urpolan koulu lähti tekemään yhteistyötä Asanten kanssa. (Tässä kohtaa sallinette antaa pienet aplodit) Urpolan koululla nähtiin Mogra Star Academyn tarve koulukirjoille ja koulu otti järjestääkseen ns. iltamat! Tapahtuman tuotto päätettiin sijoittaa Mogra Star Academyyn ja lisäksi Asante päätti pistää likoon myös sievoisen summan. Ja juuri ennen Suomeen paluutani sain Western Unionilta hakea shillinkejä vinon pinon. Kokonaisbudjetiksi tuli 2000 €!!! Mogran koulun rehtori oli yhdessä muun henkilökunnan kanssa selvitellyt mitkä kirjat kaikkein akuuteimmin tarvitaan ja Jaana sai yhdessä Samuel rehtorin kanssa ne hakea. Ja kun tilaus oli melkoinen, niin saatiin vielä bonuksia päälle :) Voitte varmasti kuvitella millaisella kiitollisuudella kirjat otettiin vastaan?! Kuitenkin aiemmin tilanne oli se, että yhdessä luokassa saattoi olla vain YKSI kirja, jonka opettaja kopioi taululle! Mitähän Suomen opetushallitus tähän sanoisi? Apu todella tuli tarpeeseen ja tästä on hyötyä monelle oppilaalle ja moneksi vuodeksi! Ihan kaikkia koulun tarvitsemia kirjoja ei pystytty hankkimaan, mutta iso askel oli jo tämäkin konkreettinen apu. KIITOS kaikille Asanten jäsenmaksun maksaneille. :) (Jälleen aplodit) Ja järjestimmepä skypeyhteyden koulujen välillä, videokuvan kera. Kokemus oli hyvin jännittävä molemmille osapuolille ja voin rehellisesti myöntää, että en varmasti ollut se jota jännitti vähiten. Urpolan koululaiset olivat valmistelleet lauluesityksen ja Kenian päästäkin lurautettiin. Yhteislaulua unohtamatta ;) Kokemus oli vallan ihana, mieleenpainuva ja päättyi hyvin afrikkalaiseen tapaan: sähkökatkoon. :D Mogra Star Academyn opettajat kiittelivät kovasti ja toivoivat, että yhteys avataan toisenkin kerran. Ja varmasti avataankin, sillä se oli molemmille osapuolille niin iso juttu. Kuvat koulukirjoista: Jaana Mioch, tässä vielä linkki Jaanan juttuun hänen blogissaan: http://www.akaasianalta.blogspot.fi/2014/05/valittamista.html

Ahdasta oli koneen ääressä kun soitettiin Suomeen :)

Skypettelyä Suomeen :)

Eli kiirettä piti loppuajat, sillä suomitunteja ei tietenkään unohdettu! Aivan ihania hetkiä oli perheen lasten kanssa ja uskon, että jotain he oppivat meikäläisenkin johdolla. Jos ei muuta niin ainakin sen kuinka pressusta, saippuasta ja vedestä tehdään liukumäki ;) Harmi, ettei ole kuvia, mutta ilman niitäkin voitte uskoa että hauskaa oli! Joskus tekee niiiiiin hyvää heittäytyä itsekin ihan lapseksi. Mikä ihana muisto sinne kaikkien muiden joukkoon :')

Perjantain suomen kielen tunti aluillaan. Vuorossa Alias kolmella eri joukkueella. (Pojat voitti)

Mogran hyvästelin 6.5 kyynelsilmin. Tiesin, että aika oli lähteä ja kotiinkin oli vähän ikävä, mutta ei se silti ollut ihan helppoa. Ihan hyvä fiilis jäi kun kuitenkin saatiin se leikkikenttä valmiiksi ja Jaana huolehti vielä mun lähdön jälkeen vinon pinon koulukirjoja. IHANAA tehdä jotain noin isoa! Konkreettisia ja näkyviä asioita. Ja kaikki tuo oli mahdollista vain jäsenmaksujen avulla.  Saadaan kaikki olla ylpeitä itsestämme ja toisistamme. (Vielä kerran aplodit) Tästä on hyvä jatkaa Asanten matkaa. Elokuun tienoilla ollaan sitten koko Asanten hallitus Suomessa, joten yhteistyö hieman muuttuu kun aina ei välttämättä tarvita Skypeä kokouksen pitämiseen. :)  Kesä on mennyt hieman hiljaiseloa vietellen yhdistyksen kannalta, mutta syksyllä ollaan taas aktiivisemmin linjoilla J

Nyt kun palaan muistoissani taas noihin viimeisiin hetkiini Keniassa, niin mieli meinaa herkistyä. (Ja Afrikka -ikävää on jo havaittavissa...) Halaukset lasten kanssa, naurut, saunotut hetket, hyvästit Mogralaisten kanssa, viimeiset vaipan vaihdot ja halit. Puolen vuoden aikana tapasin muutaman todella ihanan ihmisen, joiden kanssa onneksi pystyy facebookin kautta pitämään yhteyttä ja koodia on jo otettu... Mitä lähemmäs paluu tuli, sitä enemmän kului aikaa monenlaisten pohdintojen ääressä. Teinkö tarpeeksi? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Kuinka paljon olen itsestäni oppinut? Kohdannut omia heikkouksia ja vahvuuksia? Yhden tärkeän asian ymmärsin. Omista rakkaistaan pitää pitää huolta, sanoa ääneen että välittää toisesta ihmisestä, tarjota omaa apuaan kun toinen sitä tarvitsee, sillä se maksaa aina takaisin. Oli melko mullistavaa tulla kotiin, halata ja rutistaa. Kuulla ystävien ääni ja tuntea olevansa tervetullut kotiin. Nähdä oma äiti ja isä. Ja samalla kuitenkin kokea hyvin ristiriitaisia tunteita... Joku levottomuus tuolla sisällä asuu, mutta mistä se tulee ja miten sitä ajetaan ja mihin se mut vielä johtaa? Itsetutkiskelu jatkukoon täällä Suomessa, nyt etenkin kun en enää oo kipulääkkeistä turta. Puoli vuotta, yksi unelma toteutettu, voinko nyt sanoa että hyvä minä? Ja kiitos kiitos, tuhannesti kiitos niille kaikille ihmisille, jotka teki tämän mahdolliseksi. :)

Käteen jäi monta ihanaa muistoa ja asiaa. Kunhan saan kuvia muilta tahoilta niin varmaankin lisäilen sitten erikseen jonkun sekalaisen tekstin. Blogi ei siis hiljene vielä. Kirjoittelen vielä juttuja Afrikasta ja varmasti niistä tulevistakin matkoista (sillä olenhan menossa Ruotsin MANTEREELLE) Ehkä juttua tulee myös villasukista ;) Kahvista. Arjesta. Koskaan ei tiedä.

Hieman semmoinen afrikkalainen viritys...

Mikä sähköturvallisuus... Ei oo niin nöpön nuukaa.

Ja siitä virityksestä huolimatta käytin tuota poraa :D

Rakkaudella Elsa