Evoluution aarteet sekä yksi harhalyönti

Nyt se koitti. Yks unelma ja suunnitelma toteen. Ei muuta kuin safarikengät, -hatut, lökäpökät, kiikarit, aurinkovoiteet, kamera ja akut messiin. Rinkka selkään ja todellinen tosituristi on valmiina matkaan. Kohti MASAI MARAA! Lyöttäydyin siis ihan yksistein ventovieraaseen porukkaan, joka osoittautui kokonaisuudessaan 7 hengen jengiksi. Kaks kanadalaista pariskuntaa, joista toinen oli juuri saapunu Kilimanjaron vallotukselta (respect) ja Narokista kyytiin tuli pari puolalaista jannua, joista toinen on tarinan harhalyönti. Valitettavasti. Mutta melko kivasti selvisin, kun vain muistin riittävän usein laskea hitaasti kymmeneen. Reilu 5 tuntia ajeltiin kohteeseen, joista pari vipaa oli luonnollisestikin perunapeltoa. ;) Mutta olin ollutkin kaukaa viisas ja pukenut ylle urheilurindet. ;) Ei huono valinta. Kamat "telttaan" ja suunnaksi Masai Mara Game Reserve. 

Ilotulitus alkoi samantien! Jeesusvalojen loistaessa bongailtiin evoluutiomme aarteita. Spottasin elämäni ekan kerran luonnossa villinä (oikeasti uneliaana) gepardimutsin pentunsa kanssa. Olin onnesta soikeana! Ja järkytyksestä melkein mykkänä. En uskonu, että ihmiset voi olla NIIN tyhmiä, kuin millaiseksi puolalainen lentäjä osoittautui. Hän kaipasi actionia! Ja yritti hakea sitä HUUTAMALLA eläimille ja HAKKAAMALLA auton kylkeä, että saisi eläimet liikkeelle tai nostamaan päänsä hänen kameralleen. Lisäksi tajusin, että tarvisin ehkä täydellisen jääkiekkovarustuksen jos aion selvitä kaverin vieressä ilman mustelmia... Semmosella voimalla nimittäin hän isona miehenä ryysi kuvamaan jne. Siihen hätään en jääkiekkokamoja löytänyt, joten otin mustelmat vastaan kuin tosinainen. Lähestulkoon valittamatta. Käytin koko mielen hallintani pitääkseni itseni kurissa kaverin kanssa. Leijonien kohdalla sama touhu jatkui ja mun mielen hallinta petti. Ekan kerran. Äyskähdin tyypille, että turpa kiinni. Ei vaikutusta. Uhkasin heittää sen syötiksi leijonille. Ei vaikutusta. Noh, joka tapauksessa mä nautin niistä eläimistä. Voi taivas miten kauniita ja kunnioitusta herättäviä leijonat on. Siinä ne kölli. Ilta-auringon loimotuksessa... Ah. Ja mitkä maisemat puistossa on!! Auringon painuessa mailleen silmien edessä savannia loputtomasti. Kukkuloita. Siellä täällä gnuita, seeproja ja antilooppeja laiduntamassa. Kevyt tuulenvire viilentämässä. Kaunista ja ihanaa. En voi sanoin kuvailla.

Jeesusvalot :) 

Ihanat gepardit!!

"Ei myö ny jakseta! :)"

Slurps

Aaaw <3

Impalat auringonlaskun lähestyessä

Nuorten urosten impalalauma

Yöeläin heräilemässä päiväunilta

Grauh!

Afrikka ja savanni <3

"Turisteja... *hmph*"

"Täsä me ny ollaan.."

"Onks pakko kuvata??"

Mama 

Simba?

Illallisen jälkeen tutustuin paremmin "telttaani", jossa siis oli kaksi sänkyä, suihku ja vessa. Etenkin vessa tuli tutuksi ja aavistelin pahoja, mutta toivoin parasta. Yöt savannilla on viileitä, mutta olin Tansanian safarin opettamana kaukaa viisas, jälleen. Villasukat jalkaan, pyjama päälle ja peittoihin. Harry Potter and the Sorcerer's Stone vielä nenän alle. Hyeenojen ulina korvissa. Kelpas :)

Mun "teltta"

Oma suihku josta tuli lämmintä vettä!

Ja tutuksi tullut kaveri :D

Aamulla kello kuusi

Leiri

Leiri

Aamulla minä ja toinen suorittaja Kanadasta istuttiin autossa viisi minuuttia etuajassa. Ja odoteltiin 20 minuuttia muita! MUTTA safarilla aamun game drive on paras, turhaa siis kuluttaa aikaa ruuan kans räpläämiseen tai naaman tuusaamiseen. Aamun viileys ja kostea ruoho saa eläimet liikkeelle. Kuumalla sitten lötkötellään. Eläinten ilotulitus jatkui... Koko päivän. Elefantteja yksin ja yhdessä, kirahveja, leijonia, puhveleita ja KAIKKEA!! Uskomatonta. Ja mitkä maisemat avautui erään kukkulan laelta. Haistelin ilmaa ja katselin maisemia tuulenvire kutittamas kasvoja. Mikään ei voi pilata sitä fiilistä. Tai no, niin no joo. :D Puolalaisen kanssa pinna kiristi entisestään ja sain lisää mustelmia. Harkitsin jonkin sorttisen hammassuojan kyhäämistä. Ja mietin myös saisko tyypistä komeamman nyrkkirautojen avulla. Osan ajatuksistani sanoin ääneen. Kaveri luuli, että vitsailen. Hah, tietäiskin vaan kuinka tosissani olin!! 

Kirahviperhe

Kaulaa piisaa

Puistoon eksyneen lehmän kohtalo...

Topi antilooppeja

Lintu ottaa kyydit

Maisemia

Sausage tree

Mä niiiin tykkään näiden värityksestä

*virn*

Leuat keikkuu

Pumba :)

Norsuperhe

Kukkulan laelta

Päivän kuumimpaan aikaan.

Arviolta 8 vuotias uros

Räyh

Lounas nautittiin savannilla!! Puun alla, heinäsirkkojen sirityksessä, tulikuuman auringon paahteessa ja kateltiin kaukana olevia kirahvi- ja norsulaumoja. Taianomaista lähes. En saanu kuitenkaan kaikkea irti ja kuvatkin jäi ottamatta. Jouduin kantamaan huolta mahani tilanteesta... vaikka tiesin, että vahingon sattuessa mulla on Martsulta saamassani Haltin ihmerepussa varavaatteet ja pyyhekin :D (Kaukaa viisas, läheltä helevetin hyvän näköönen) Game drive jatkui ja spottailtiin hipot ja krokot. Ja kuinka iso onkaan JUURI aterioinu krokotiili! Mieletön! Mutta tyypit aterioi melko harvoin. Jos ruokaa ei oo niin kerta puoleen vuoteen riittää. 

Mara River. Tämän yli ne miljoonat gnut ja seeprat menee migrationin aikaan...

Herra Virtasia 

Hän sulattelee :)

Hän viilentyy

Hän kyylää

Peruskylä puiston portin liepeillä

Illalla luonto näytti voimiaan ja iski päälle kunnon myrskyn. Ukkonen tärisytti tannerta ja vessanpönttöä. Salamat kirkasti koko taivaan. Rytinä oli kunnioitusta herättävä. Myräkän mentyä ohi, kyhättiin märistä puista kuitenkin nuotio :) Nautiskeltiin sen lämmöstä ja juteltiin mukavia. Muut meni kuitenkin pian unille. :( Jäin kahdestaan kanadalaisen Tonyn kanssa tuijottelemaan liekkeihin ja vain nauttimaan lämmöstä. Yllä aukesi kirkastunut tähtitaivas ja korviin kuului heinäsirkat ja hyeenojen huudot. Kelpas.

Aamun sarastaessa suorittajana olin (yhdessä kanadalaisen kanssa) kaikesta huolimatta ekana autolla. Kuvio jo vähän nauratti, koska oli toistunut jo muutamia kertoja eri tilanteissa. Ja taas meni vartti hukkaan hyvää game drive aikaa kun ooteltiin muita. :/ Noh, puolalainen heitti perseensä taas mun viereen ja olin ihan vähän hädissäni jopa. Kestääkö mun hermot ja kroppa vielä kolmannen päivän? MUTTA! Tyyppi oli viimein hiljaa.  Olinhan mä kaks päivää jo aukonu päätäni sille. Sanonu suoraan mitä ajattelen. Mutta se tuskin vaikutti asiaan, sillä nyt se sai kaipaamaansa actionia. 16 leijonaa yhden puhvelin ruhon kimpussa! Mä olin ihan sekaisin siitä... Voiko olla tottakaan, että pääsee todistamaan sen? Ja mitä karjahduksia niistä elukoista lähti kun puolustivat omaa apettaan!! Ihan huimaa! KERRANKIN, siis oikeasti, me oltiin paikallamme kauemman kuin kuvien ottamisen ajan! Oli upeaa seurata niiden ruokailua. Ja kerrankin puolalainen oli hiljaa. Safarin paras hetki.

Aamumaidot

Nälkäsiä leijonia

Jostain syystä pää oli syöty ekana, korvia myöden.

Kylläinen pentu :)

Ihan voi nähdä kenen vatta on jo täynnä...

Mun pala...

Eiku mun..

"Heruisko jämiä?"

*mums*

Kieli :)

Paluumatkalle napattiin kyytiin vielä itkuinen norjalainen mirkku. (Ymmärrän hänen mielipahan kyllä. Hänen matkanjärjestäjä sais multakin kyllä negatiivisen palautteen) Aikamme ajeltiin pitkin perunapeltoja, kunnes puolalainen jannu pisti taas tuulemaan ja järkkäili meille vierailun masaikylään. Tää oli kyllä hyvä kokemus. Kyseessä EI ollu turisteille suunniteltu kylä, jossa tanssitaan, yritetään myydä koruja ja kun show on ohi, niin väki häviää ku pieru saharaan ja kylä jää tyhjäksi. Kyseessä oli täysin aito kylä. Maksettiin olematon summa vierailusta ja otettiin kuvia jne. Ei mitään esiintymisiä, vaan ihan aitoja ihmisiä. Kylässä asui itse asiassa YKSI perhe. Mies, hänen kolme vaimoa ja lapset.

Joka kyläs on oltava kunnon sisäänkäynti.

Sisarukset

Kylän vanhin 

Korvavenytykset

Puolalainen pisti karaa jakoon

Kaikki haluaa

Ilo

Lopulta päästiin Nairobiin asti. Raahasin likaisen kroppani ja rinkkani sisälle, halasin koko poppoon ja olin kotona. Hieman viisaampana. Väsyneenä, mutta onnellisena. <3 Kiitos Masai Mara <3 It was worth of every penny! :)

PS: En voi itselleni mitään. Tulppa petti kuvien kohdalla. Enkä jaksanu muokata. Taaskaan. :D

-elsa