Luonnollista puhetta

Ajattelin kursia kokoon ja samaan tekstiin molemmat luonnonpuistoihin suunnatut excursiomme, sekä visiitit norsuvauvojen orpokotiin sekä jo osittain (edellisen Kenian matkan seurauksena) ”surullisen kuuluisaan” kirahviSENTTERIIN näin pohjalaisittain. Viikossa tai puolessatoista tapahtuu sata ja kaksitoista asiaa, joiden typistäminen on haaste sinänsä. Otan haasteen vastaan ja puran kaiken kahteen erilliseen kirjoitukseen. Mombasan kuuman kosteat hehkut siis erikseen ja luonnontieteelliset asiat omanaan. 

Mutta siis otsikon mukaan, hipsitään aluksi askel lähemmäs luontoa. Tehtiin Martsun kans päiväretki norsuvauvojen orpokotiin, joka siis sijaitsee täällä Nairobissa. Oltiin kuultu paikasta aiemmin ja lukaistu pikaisesti sepustus LP:stä. Ideahan mestassa on, että se tarjoaa suojan ja ravinnon n. 30 orvolle norsulle. Suurin osa oli menettäny mamin salametsätyksen takia(toiset ihmiset!!!) ja löydetty jostain luonnonpuistosta eksyneenä tai nääntyneenä. Siis kyseessä tosiaan on ihan ihka oikea pikku norsujen orpokoti, jossa ”pienet”  hoidetaan, ruokitaan ja myöhemmin sopeutetaan palaamaan luontoon. Prosessi on monivuotinen, mutta ilmeisen hyvin sijoitukset takaisin luonnonpuistoihin on onnistunu! Mutta niin, ne norsut. Emmä kestä yhtään!! Ehkä maailman söpöimpiä tyyppejä, jotka siis tuotiin yleisön eteen ruokatunnin aikaan ja saatiin nähdä kuinka norsuvauvat sekä taaperoikäiset juo tuttipullosta :D Siis mielettömiä tyyppejä!! Siihen ne jolkkas ja jokainen hyvin reippaasti joi koko maidon, jota siis menee 3 tunnin välein pari kolmen litran putellia. Isommat osas jo ite käyttää kärsää, mut kakruja hoitajat jeesas pitelemällä pulloa. Ja ne kaikista pienimmät… En kestä yhtään, ne söpikset on nimittäin puettu viltteihin, koska ne vielä tarvii lisälämmikettä <3 Ja miten ihanaa, että siinä paikassa hoitajat tuntui tekevän tuota työtä suurella sydämellä. Todella. Jokaisella norsulla on nimi ja tarina, jotka kerrottiin meille. Ja se joka niistä kertoi, tunnisti jokaisen norsun ja muisti jokaisen tarinan. Mä kun en erottaisi edes pari viikkosta kaks vuotiaasta… :D Ja siis kaikki tämä toimii taaskin lähinnä yksityisten lahjoittajien turvin, hyväntahtoisten ja eläinrakkaiden ihmisten voimin. Ja sieltä voi ADOPTOIDA norsun ja seurailla sitten sen elämää ja sopeuttamista luontoon. Vähä koleeta! Oikeesti. Vitsi ois siistiä antaa jollekin lahjaksi norsu. =) Täysin toteuttamiskelpoinen idea vaikkakin rahaa vaativa ;) Siis olkaapa tarkkoinna, joku teistä voi joskus vielä olla norsuvauvan adoptioäiti tai –iskä. 

Mzungu siinä vähän onnes...

Pienet pyllyt viltteineen

Korvat <3

Suunnattiin vielä Giraffe Centeriin syöttämään kirahveille kympillä pellettejä. Anteeksi ilmaisuni, mutta käytiin keskustelua siitä, että onko paikka ylihinnoiteltu ja tuo kympin pelletti jäi elämään meidän puheisiin. Sisäänpääsy on siis 1000ksh, jolla saat kourallisen pellettejä, joita saa syöttää kirahveille. JOS ne haluaa tulla lähelle. Ylihinnoiteltua paikassa oli lähinnä tulkkarimyymälä, josta mukaan päätyi yksi kirjanmerkki (kuitenkin). Tässä paikassa siis kasvatetaan ja suojellaan Rothchild's kirahveja (jo vuodesta 1979), joka on yksi kolmesta kirahvilajista. Näitä kavereita on onnistuneen kasvatustyön päätteeksi vapautettu Lake Nakuru National Parkiin, jossa on nyt n. 45 kirhavia. Tälläsen eläinhullun mielestä kymppi ei oo paha hinta siitä riemusta ja ilosta mitä sain kokea! Siis aivan ihania ötököitä nuo kirahvit, jotka kaikkine raajoineen, täplineen, kielineen ja korvineen on hurmaavia otuksia. Olin taas vähän niin ku lapsi karkkikaupas… Tuommonen kaunis ja upea eläin syön mun kädestä ja pussaa mua <3 Niinpä, miettikää sitä! Mä oon pussaillu kuukausien tauon jälkeen… Kirahvin kans :D Pussailuasteella piipahtaminen hiljaiseloa viettävälle sinkulle oli melkoisen virkistävä kokemus! Suukottelu oli hieman limaista touhua, joten ihan ei ollu tällä tyypillä homma hanskassa… Mutta kelpashan se!

Kiss kiss :*

Kieli <3

Tarkkuutta vaativaa puuhastelua :D

<3

Ihan tämmösiin luontokokemuksiin ei kuitenkaan tyydytty, vaan lähettiin kattomaan wildlifea Nairobi National Parkiin aamulla kello kuusi ja silmät ristissä. Vältettiin ruuhka ja hyvis ajoin oltiin tiiraamas mahdollisia jellonia, jotka eivät tällä kertaa halunneet näyttäytyä meille. Mutta mikä tuuri ja eläinten paljous! Upeita, upeita seepralaumoja (mun kestosuosikki), impaloita, kirahveja (!!), gnuita, kruunukurkia (upea näky!), laumaansa suojelevia puhveleita ja ihan uskomatonta kyllä; black lion niin kuin Nakurussa eräs rakas ystäväni ko. lajin nimen kuuli… ;) Kyseessä siis black rhino eli leveähuulisarvikuono! Laji on sukupuuton partaalla ja pääsin spottaamaan sen toisen kerran elämässäni.. uskomaton tuuri. Ja mikä parasta ja toivoa herättävää; ko. tyyppillä oli vauva joukossa! Kuulemma puistossa hiimailee kokonainen sarvikuonoperhe, kuten olettaa voi jos on vauvakin saatu aikaiseksi.  Ja myös sukulaisensa suippishuulisarvikuono me onnistuttiin bongailemaan! Nähtiin jopa leopardivauva, joka kissamaisella kepeydellä pujahti sekunneissa tien yli heinikkoon, täplikäs häntä pompotellen. Täytyy sanoa, että ihan uskomattomasti noi eläimet maastoutuu. Pennun lähellä oli todennäköisesti emo, mutta ei korvakarvaakaan missään näkyvillä, vaikka kuinka tihrustettiin heinikkoon ja akaasioiden alle. Ja kokonainen puhvelilauma hävis näköpiiristä muutamas sekunnis jättäen jälkeensä lähinnä höyryävää tulostetta!! Vaikka suhteellisen aakeeta laaketa maasto olikin, niin silti ne hävis kuin tuhka tuuleen. Ja kirahvit puolestaan tonnin painoisesta ja viiden metrin korkuisesta kropastaan huolimatta onnistui yllättämään meidät kaikki; mut, Martsun ja oppaan. Tien vasemmassa reunassa muutaman kymmenen metrin päässä oli ko. lajin edustaja einestämässä. Kateltiin siinä onnes tyypin lounastaukoa. Lämpöiset pöksyssä ei ollu kaukana, kun satuttiin kääntämään oppaan kehotuksesta päätä oikealle. Siinä se seisoi. Julmetun iso kirahvi, ihan auton vieressä napostelemassa. En tajua mistä taivaasta se siihen tipahti, osasko tyyppi kenties ilmiintyä vai oliko se tosiaan ollu siinä koko ajan kun me puusilmät ajettiin ohi. Onko siis juurikaan kumma, että leopardi heinikossa missattiin, jos onnistutaan missaamaan pienkerrostalon kokoinen eläin muutaman metrin läheisyydestä. Tuon päivän aikana luontoäiti nosti taas kerran pisteitään keksintöineen. Arvostan. Oli oikein mukava päivä, jonka päätteeksi oltiin hieman huuli pyöreänä. Puistosta poistuessamme käytiin portilla vessassa. Vessakulttuuri täällä on ihan omaa luokkaansa. Hajut on monesti vähä muikeet, lattiat kelluu ja ei nyt kyllä ainakaan mussa herätä minkään sorttista tarvetta eroottisille toiminnalle. Ilmeisesti paikallisissa kuitenkin... Sillä sen vessan ikkunalaudalle oli sijoitettu ihan vain varmuuden varalta 144 kappaleen varmuusvälinesetti. Excuse me...? Melkosia ninjoja nää tyypit jos niissä olosuhteissa tekee mieli lempiä. :D Mutta se siitä...

Meille ei selvinny että miten noi tyypit oikeesti pysyy noilla oksilla??

Turre kuvaa.

Ja muutama sekunti tämän kuvan jälkeen laumasta ei näkyny yhtä ainutta sarventynkääkään...

Maitobaari auki

Black rhino, kavereiden kesken black lion.

Thomson gazelle

Suippishuuli

"Sekaan vaan, kyllä me omistamme huolta pidetään"

<3

"MOI!"

Luonnon läheisyyteen marssittiin taas Mombasassa (kunhan ensin sinne asti päästiin). Suunnaksi otettiin Shimba Hills ja pikkasen takki auki tytöt sitten lähti matkaan. Jotain oli jääny bookkausvaihees lukematta, eikä toimiston tyypeillä tullu mieleen ilmoittaa, että kannattaa valita kengät joilla on hyvä kävellä. Ei välttämättä siis varvassanduja. Aamun game driven jälkeen huippumukava oppaamme jätti meidät saapasvaltiosta saapuneiden tosituristien sekä järeällä aseella varustautuneen mirkun kynsiin. Luvassa oli kahden kilometrin laskeutuminen osittain hyvinkin jyrkkää ja liukasta polkua pitkin Sheldrick Fallseille. Vilkuiltiin siinä muiden kenkävarustuksia ja hienosti erotuttiin joukosta läpyköissämme. Muut oli varustautunu sukkasandaalein, tennarein ja lenkkarein. Mut nää mirkut ei paljoakaan siitä hätkähtäny, vaikkakin pieni epäilyksen häivä takaraivossa häilyikin. Tahti oli lähinnä sunnuntaikävelyä, vaikka me oltiin valmiita flipi flapit tanassa kunnon päivämarssiin. Uskomatonta kyllä, kaikki pari kilsaa meni hyvin vähäisellä luistelulla ja läheltä piti-tilanteilla. Putouksille tuli varsinainen yleisöryntäys, joten hieman ongelmia oli nauttia luonnon hiljaisuudesta. Mutta murrosikäisten tyttöjen ja poikien luonnon sanelemaa leikkiäkin oli ihan veikeää katsella. Takaisin lähdettiin jo hieman nälkäisinä joukon etunenässä (ylläri!!). Matka pyssäs hetkeksi, kun meidän tarkkasilmäinen johtajatäti-ihminen bongas kapean polun viereisestä puusta vihreän käärmeen, jota epäili vihreäksi mambaksi. Jono takana aiheutti pientä painetta ja tartuin Martsuun kiinni ihan iholle. Siinä vaiheessa en tosiaan halunnu, että kumpikaan meistä hojaantuu siihen pusikkoon, jossa omin silmin sen upean luikeron näin! Olin toivonu kovasti, että täällä voisin tämän huippuunsa viritetyn tappavaa myrkkyä sisältävän eläimen nähdä. Ja siinä se oli! Jännityksen väreet kulki mahan pohjasta asti. Huh. Mutta on parempi, ettei jää tuleen makaamaan vaan annettiin kaverin mennä ja niin mentiin mekin. Sama kaks kilsaa ylös släpärit hiekassa. Vauhti oli melkosta hiimailua suorittajien luonteille, mutta ihan hyvä niin. Tää retkihän tehtiin siis päivän kuumimpaan aikaan ja mukana oli 0,5l vettä naamaria kohden. Hiksaa pukkas huolella ja aurinko pisteli uhkaavasti ihoa. Ja kuumuus kävi paikallistenkin voimille. Ihan loppusuoralla eräs opiskelijatyttö pyörtyi. Saatiin tyttö hyvin nopeasti virkoamaan, juomaan ja takas jaloilleen kuitenkin. =) Jatkettiin game drivea hyvillämme siitä, että oltiin just kävelty paperinohuilla varvastoissulla neljä kilometriä. Mentiin lounaalle keskelle metsää olevaan upeaan hotelliin. Siis niin hienosti kyhätty pytinki, joka sopi sinne luonnonhelmaan hyvin. Jaettiin asialliset sapuskat ja juomat oravien kans. Oltiin taas vissiin joku pikkupräntti jätetty lukematta ja vaikka aavistelinkin, ettei kaikki kuulu hintaan, niin en silti kysyny esim. juomien hintaa. Joita auliisti tarjottiin. Tutustuttiin aivan sairaan hyvään ja ihan uniikkiin drinksuun. Toim. huomautus: tuote ei sisältänyt alkoholia. Hinta oli huokeat 370SH pienestä lasista. :D Oho, amatöörimainen virhe, mutta rahaahan on(?) Lounaan päälle lähin vähä oikomaan mun kinttuja sillalle, joka kulki sademetsän viertä. Toinen puoli polusta oli puiden vallassa ja siis osa sillasta rakennettu kiinni puihin. Huojuvaa siltaa seilatessa mietin sitä luonnon kaunista paikkaa ja kuinka erilainen safari tää oli ollu. Tallustelin takasin päivän ja kattelin onneksi jalkoihini. Matka pyssäs kyllä hyvin ripeästi ja jäin haukkomaan henkeäni. Siinä se meni noin metrin päässä mun paljaista nilkoista. Vihreä mamba. Mielelläni annoin tyypille vapaan kulun levikille ja sitten pistin vähän vipinää omiin töppösiini. Tosin kyseessä oli niin ainutlaatuinen juttu, että päädyin kääntymään kannoillani ja tassuttelin takaisin. Kaveri tutkiskeli reittivaihtoehtojaan umpikujassa, joten hätäseen yritin ottaa pari kuvaa kylmänväreet selkäpiissä. Ja tulos on nimenomaan hätäinen. Mua todellakin puistatti tuon eläimen kohtaaminen sillä kapella sillalla, jonne sen oletan päätyneen viereisestä puusta. Martsu oli katellu tilannetta kauempaa terdeltä ja ihan sinne asti oli näkyny, että jotain pientä tapahtumaa siellä on. Jotenkin kuitenkin onnistuin olemaan hiljaa, enkä heittäny ilmoille elokuvamaista ja naisellista kirkaisua. Opas vahvisti kuvan perusteella että olin tunnistanut lajin oikein ja siinä uskossa puistattelin. Pitkään. Kunnes lähdin varmistamaan asiaa googlen kuvahausta ja alan epäillä oppaamme lajitietämystä.No, sillä hetkellä se tunne oli todellinen... Game drive jatkui lounaan jälkeen. Harmiksemme ei nähty elefantteja ja kissoja ko. puistossa ei edes ole. Maasto on täysin erilaista, kuin muissa vierailemissani puistoissa. Kallioo ja kukkulaa sekä jonkin sorttista havuperäistä kasvistoa. Spottailtiin kuitenkin eräs harvinainen laji, joka elää vain ko. puistos Keniassa; Sable antelope eli suomeksi mustahevosantilooppi. Laji on kuitenkin ihan hyvin voimissaan ja on kyllä mun mielestä hyvin kaunis! 

Bushbuck eli suomalaisittain puskajussi.

Ruokailukaveri :)

Sable antelope perhe

Maisemaa

Mun "green mamba". Oishan se siistiä jos oikeesti olis :)

Aivan ihania hetkiä siis on vietetty luonnon ja eläinten ääressä. :) Luonto on ollu toisinaan liiankin lähellä, ainakin Martsulla, jos esim. ajatellaan sitä 5-7 cm halkaisijaltaan olevaa hämähäkkiä, joka nousi ylös vessanpöntöstä vetämisen jälkeen. Joku opas juoksi vessoille hädissään, kun Martsun verta hyytävä huuto kajahti koko kansan kuultavaksi. Olin viereisessä kopissa kans hieman hädissäni, että mitä mitä mitä? Mutta onneksi pienestä paniikista huolimatta ystäväni löysi tien ulos sisäänpäin aukeavasta vessakopista :) Torakoita ja jos jonkinmoisia öttiäisiähän täällä riittää, osana tätä maanosaa. Ihan hyvin tuun niiden kans juttuun. Torakat kyllä pyrin deletoimaan, ne ei kuulu mun suosikkeihin. Mielummin elän näiden kirppujen sekä niiden puremien kanssa. :) Mutta niin, tämmöisiä luontohetkiä vietettiin parin viikon aikana. Kirjoittelen meidän Mombasan reissusta ja snorklailusta hieman myöhemmin. Näihin mun päivityksiin kun kuluu aina se 2-3h kerrallaan :D Tosin tänään yli 4h kun netti pätkäisi muutamaan otteeseen.

Hyvää joulun odotusta kaikille ja toivotaan lunta ja pakkasta sinne. Tänne vähän vähemmän. Kiitos :)