Miltä kuulostaa +30º C ja pilvetön taivas? Kesältä? Sopivalta lomakeliltä? Sitä se nimittäin oli kolean alkukesän keskellä. Alkuvuodesta kytenyt pelko "entä jos matkustan juuri silloin kun Suomessakin on helle" ei siis osoittautunut todelliseksi. Tällä kertaa matkakohteenani oli Nizzan aurinkoinen kaupunki Ranskan eteläosassa ja ajankohtana heinäkuun puoliväli. Matkaa tehtiin tällä kertaa hieman isommalla poppoolla ja seinäjokelaisiakin oli mukana kolme kappaletta minä mukaan luettuna. Valitettavasti avokki ei ollut yksi meistä, mutta onneksi tiedossa oli myös matka meille kahdelle. More later. ;) Porukkaa oli kuitenkin mukana sen verran paljon ja muutamalla eri kielellä, että luotiin heti ensimmäisenä iltana meille säännöt. Kirjallisena. Niihin kuului mm. "30 litres of wine must be finished", "you're not allowed to get up before 7 am", "Elina, mitä mä teen has to be song daily" etc. :D Näitähän me sitten noudatettiin aika tiukastikin ;) Vaikka ekana aamuna mä rikoin kyllä sääntöjä, sillä heräsin klo 7! :/ (Mutta en tokikaan noussut ihan heti ylös!) Muina aamuina aloin hiljalleen päästä lomafiiliksiin ja heräsin jopa yks aamu vasta puoli yhdeksän ;) Yöunilla en kyllä pysty kehuskelemaan... Mikä ehkä selittää sen että kotiin palattuani nukuin eka 5h "päikkärit" ja yli 8 tunnin yöunet perään :D Vaivatta :D
Mutta itse Nizza siis. Nizza on kaupunkina kaunis, kuten kaikki kaupungit joissa on muutaman sadan vuoden ikäisiä rakennuksia. Niitä värikkäitä. Niitä, joiden ikkunoista roikkuu kalsarit tovereineen. Ja pieniä sokkeloisia kujia, jotka risteilee talojen välissä eksyttäen matkaajan. Kuinka nautinkaan pienten kujien tutkimisesta vanhassa kaupungissa. :) Aina löytyy toinen toistaan kauniimpia värejä ja toinen toistaan kapeampia kujia. Toreja ja tuoretta kalaa. Kojuja hedelmäkorit pullollaan <3
 |
| Tämä katumaalaus oli jotenkin äärimmäisen ihastuttava. |
 |
| Kamopuu |
Myös rantabulevardia Nizzassa riittää kilometritolkulla. Välimeren aalloista nautimmekin lähes päivittäin, tarvittaessa useampina annoksina :) Aika monet kerrat tassuteltiin vapisevin jaloin kivikkoista rantaa pitkin aallokkoiseen mereen ja vielä epävakaimmin jaloin tassuteltiin pois. Oli meinaan haastavaa nousta jyrkkää kivistä rantaa pitkin pois merestä, kun meri yritti itsepintaisesti kiskoa takaisin. Jonkin sortin tossut olis voinu säästää jalkapohjat kivulta, mutta suomalainen on sisukas. Ja pihi! ;) Toisinaan kyllä ajeltiin hieman kauemmas Nizzan yleiseltä rannalta ja päästiin alueelle, jossa kookkaiden, pyöreäksi hiotuneiden kivien tilalla oli lähes hiekan oloista kivikkoa ;) Käytiinpä yksi ilta piknikilläkin ko. rannalla. Samalla saimme nauttia ilotulituksesta! Nizzan naapurikaupunki kun otti varaslähdön Ranskan kansallispäivään jo vuorokautta aiemmin. Ihan nätti oli ilotulitus, mutta eihän se nyt vedä millään tasolla vertoja Seinäjoen uuden vuoden tulitukselle ;) Mahtoi olla kuitenkin jollain sedällä tulitikkujen kanssa kiire! Sen verran tiuhaan tahtiin ruutia paloi! (Ai että ne ois elektronisella sytytyksellä varustettuja ilotulitteita?? NO WAY! ;) )
Nizzaan tutustuimme myös hieman ylempää käsin. Marssittiin kukkulalle söpönä (sekä hikisenä) jonona ja kurkittiin maisemia. Oltiin pakattu eväät mukaan ja kaivettiin patongit juustoinen esiin uurastuksen jälkeen. Lisäksi itse ihastuin kovasti retiisiin, jota dippailtiin tuorejuuston sekaan. (Huom! Ei-laktoosittoman) Näpsäkät oli maisemat sieltäkin päin. Myöhemmin päivällä tyttöjen shoppaillessa me pojat sitten oltiin terassilla oluilla. Ja johan siinä oli tullut urheiltua yhdelle päivää, joten oli täysin oikeutettua kostuttaa kurkkua ;)
 |
| Lucky ass :) |
Reissun yksi kohokohta oli ehdottomasti Levens. Pieni, ihana ja maailman idyllisin kylä Ranskassa, n. 20 km Nizzasta pohjoiseen. Ihan kuin olis kävelly johonkin elokuvaan tai Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti -kirjaan. Ei voi idyllisempää olla! Majoituttiin JB:n suvun huvilaan, joka on rakennettu muistaakseni 1920 -luvulla ja on siitä saakka kuulunut perheelle. Uskomaton paikka! Talo täynnä historiaa ja ihania esineitä. Itse nukuin entisessä tallissa, jossa oli parvi. Illalla katettiin pitkä pöytä terassille ja koko porukka istui alas nauttimaan ruuasta, seurasta sekä viinistä (jota oltiin saatu kulumaan siihen mennessä 20 litraa) :) Se oli mun viimeinen ilta näiden ihastuttavien ihmisten parissa... Levensin kadut ja kujat kierrettiin yöaikaan (siis paljon mun nukkumaanmenoajan jälkeen). Ja siinä kun ihastelimme pientä kylää ja jonkin sortin monumettia, niin saimmepa ihastella rakastuneen parin lemmenleikkejäkin. Millä todennäköisyydellä pienessä etelä-ranskalaisessa kylässä joudut kesken rakastelun tapaamaan lauman suomalaisia?? :D Kai se on vähän siitä kiinni, että missä päättää alkaa uittamaan rapalaansa, mutta silti... ;)
Vipa päivä alkoi aikaisella herätyksellä ja aamupalan jälkeen neljä meistä naisista hyppäsi autoon. Oltiin varattu parin tunnin maastoratsastus upeissa maisemissa! Yllätyksenä ehkä tuli, että me ratsastettiin länkkäreinä! En oo koskaan ihan noin länkkäriksi päässy heittäytymään, että ihan ohjia myöden kaikki oli vimpan päälle. Ei kuolaimia ja ohjat yhteen käteen. Ja ne hevoset tosiaan liikkuu niistä ohjista kuin joystickilla :D IHANAA :) Meitä oli kuus ratsastajaa ja kaksi opasta mukana. Heti pian alkuun päästiin laukkailemaan ja voi että miten uskomatonta se oli! Ei paljon tarvinu hevosia kyllä käskeä... Ja se ohjaaminen laukassakin onnistui tosi kivasti, sillä hevoset tosiaan oli herkkiä. Mä olin aivan sekaisin onnesta!! Maisemat oli melko jylhiä ja komeita, vaikka tietä pitkin vain mentiinkin. Tehtiin vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen U-käännös ja siinä sitten suomeksi puhuttiin, että no joo.... ihan kiva että mennään sama reitti takaisin, kun olihan se ihan jees. Salaa mielessään meistä jokainen oli kuitenkin pettynyt, sillä odotettiin oliivipuita, polkuja ja todellista maastoa. Ei ehditty kuitenkaan kauaa edetä, kun opas edestä ikään kuin hävis näkyvistä. Ja kohta me kaikki muutkin sukellettiin suoraan metsään. Heti tien vierestä alkoi todella jyrkkä ja kapea polku, jolla meidän "etelä-ranskalaiset vuoristoponit" (joiksi rodun nimesimme) asetteli jalkojaan tarkasti sillä aikaa kun me lähestulkoon maattiin hevosten selässä. Hetkellisesti kävi mielessä, että jos hevosen jalat nyt pettää ja se heittää kuperkeikan, niin jälki on todella.... pelottavaa. Sitten kuitenkin ajattelin, että onhan mulla matkavakuutus voimassa ;) Ja sanoin ajatukseni ääneen. Muutama "Nyt Elsa hiljaa" -parahdus kuului saman tien, sillä kukaan ei halunnut ajatella miten kamalia seurauksia kaatumisella olis ollu. Kuitenkin hevoset selvisi upeasti ja järkeilin, että niihin kyllä todellakin voi luottaa. Ei varmaan ollut ensimmäinen kerta kun nämä ponit kääntyi neulansilmäkurvissa, jossa tilaa oli ehkä puoli metriä asetella kaikki neljä jalkaa ja kääntää kroppa toiseen ilmansuuntaan. Ei niiden päätä huimannu edes sen mutkan vierestä alkava jyrkkä pudotus. Muutamia kakkataukoja lukuunottamatta lasku sujui erinomaisesti ja olin aivan liekeissä sen jälkeen. Jokainen meistä oli takuulla myös iloinen siitä, että emme saaneet naarmuakaan. =)
Matka jatkui polkuja pitkin ja pieniä pätkiä mentiin tielläkin. Ja päästiin myös oliivipuiden keskelle. Hieman ennen tallia noustiin jyrkkä mäki, jossa meni kivikkoiset rappuset. Hevoset puski hienosti eteenpäin ja oikealla puolellamme avautuva pudotus ei päätä huimannut. IHAN HUIKEAA :) Tallille saavuttiin hymyssä suin. Saatiin itse riisua hevoset, kuivata ne pesun jälkeen ja ruokkia. Kerta kaikkiaan hintansa väärti kokemus! (2h ratsastusta + valmistelu ja jälkipyykki 45€) Aivan ihanaa maastoa ja miten taas nautinkaan ratsastamisesta... Jälleen kerran mietin, että mitäs jos sitä kuitenkin kävis jonkun aikuisten jatkokurssin, vaikka se maksaiskin paljon. Kuitenkin rakastan tuota lajia, enkä ole sitä lapsuudessani saanu kylliksi toteuttaa! Ajatus jäi kytemään... Ja niinhän siinä kävi, että lopulta päädyin aloittamaan harrastamisen uudelleen Suomessa :)
Ratsastuksen jälkeen saatiin astella suoraan ruokapöytään ja vipat tunnit lojuin horteessa uima-altaalla. Lähdön hetki oli haikea... Niin mielellään sitä olis vielä näiden ihmisten kanssa aikaa viettänyt. Vajaan viikon aikana ehdittiin tutustua aika hyvin ja jokainen tulee jäämään mun mieleen! :) Välillä tehtiin tuttavuutta kaivamalla toisen jalanpohjasta merisiilin piikkejä ja toisinaan taas haistelemalla kainaloa tai koskettelemalla kantapäitä :D Mikään ei ollut yksityistä, toisinaan ei edes ne intiimeimmät hetket ;) Siitä huolimatta kukaan ei vaivautunut, vaan koko yhdeksän hengen lauma oli oikein mukavaa porukkaa ja uusia ystävyyssuhteita syntyi :) Se on yksi ihana asia matkustamisessa! Kun jaat toisen ihmisen kanssa huoneen ja ruokapöydän, niin samalla jaat itsestäsi pienen palan sille toiselle ja se toinen antaa vastalahjaksi palan itsestään <3
 |
| Hölökyn kölökyn vai miten se nyt meni. |
 |
| Merci <3 Jälleen kerran. <3 |
PS: On myös erittäin oleellista, että osaamme tämän matkan jälkeen ääntää sanan pallogrilli. ;) Ja jatkossa osaan myös varautua +30º C lämpötilaan ja tuulettomaan Välimeren ilmastoon pakkaamalla hieman fiksummin. Hame on hyvä, sortsit on huonot. Tai mikäs niissäkään jos vain jaksaa sen kiskomisurakan WC-käynnin yhteydessä ;)
Life is good. <3
-elsa
